Oulun Työväen Näyttämö: Hilman-päivät. Teksti Agapetus. Sovitus Jorma Kairimo ja Mikko Korsulainen. Ohjaus ja äänisuunnittelu Mikko Korsulainen. Koreografia Antti Kairakari. Musiikin ohjaus ja sovitus Olli Roman. Pukusuunnittelu Seija Mällinen. Maskeeraus ja kampaukset Tiina Turunen. Lavastus Pekka Kesälahti & kumpp. Rooleissa Anniina Kangasniemi, Pekka Hyväri, Emma Säämänen, Jouni Tiensuu, Mikael Gustafsson, Essi Taipalus, Joni Saastamoinen, Elina Korhonen, Hilkka Suvanto, Helena Korpela, Anna Raudaskoski, Jouko Myllyoja, Jonna Kinnunen, Marko Löllö, Esko Karhatsu. Ensi-ilta Hupisaarten kesäteatterissa 23.6. Seuraava esitys 28.6. kello 19.
Oulun rannikolle lyö juuri nyt kesäisen lempeä Agapetus-aallokko. Viikon sisällä yleisölle tarjoillaan kaksikin näytelmäsovitusta Agapetuksen alias Yrjö Soinin menestysromaaneista.
Oulun Työväen Näyttämö ehti ensin: juhannusaattona sai ensi-iltansa Hilman-päivät, joka ilmestyi kirjana 1936 ja Matti Kassilan elokuvana 1954.
Ensi keskiviikosta 28.6. alkaen ollaan Toppilan möljällä Aatamin puvussa ...ja vähän Eevankin.
Agapetus-aallon harjalla ratsastaa Oulun kaupunginteatterin näyttelijä Mikko Korsulainen, joka ohjasi Työväen Näyttämölle ja esiintyy vankikarkurina Meri Oulun esityksessä.
Korsulainen on Hilman-päivissä irtaantunut kotimaisen SF-elokuvan tyylistä elävämpään menoon. Kertoja on poistettu ja näyttämöllä satsataan suoraan toimintaan.
Suomifilmin suuntaan ei sentään nakella niskoja. Mustavalkoisten 50-luvun rainojen ylevän jäykästä puhetyylistä tehdään ihan pikkuisen parodiaa ja sitten painetaan taas kaasua: Antaa palaa vaan, Agapetus!
On oikeastaan aikamoinen ihme, ettei OTN ole tehnyt Agapetusta enemmän kuin Aatamin puvussa verran 1985.
Hilman-päivät on niin lupsakka ja hilpeän harmiton esitys kuin kesäteatterissa olla voi. Se on Viihtyisä isolla veellä.
Siinä purevat Agapetuksen ihmistuntemus ja komiikka, 30-luvun nostalgia, rohkeat roolityöt, Olli Romanin sovittama mukaansa tempaava laulumusiikki ja Antti Kairakarin kipakat ja säpäkät koreografiat.
Resepti on yhtä hyvä ja haluttu kuin kaupanhoitajan vaimon kakulla.
Oulun Työväen Näyttämön kesäteatteri on ilmiö kesäteatteria pursuavan Suomen sisällä. Harvalla ryhmällä on niin innokasta ja uskollista yleisöä kuin oululaisella harrastajaporukalla. Onnekseen ryhmä löysi nyt ohjaajan, joka ei tempoile venettä vastavirtaan eikä turhia jarruttele. Välillä menee kakkahuumorin puolelle - vaan sekös yleisöä naurattaa.
Hilman-päivät tarjoaa ohjaajalle haastetta siinä, että koko ajan tapahtuu samaan aikaan toisaalla.
Tällaisia päällekkäin meneviä toimintoja voi olla neljäkin: Heikkilän pihalla, vanhan tuomarin talossa, kaupanhoitajan harharetkillä ja kaupanhoitajaa jäljittävän Eveliinan laukkapoluilla.
Melko mukavasti siirtymistä selvitään. Yksi hämmentävä ylimeno on vanhan tuomarin ja hänen kainaloonsa nukahtaneen postineidin siirto takakulisseihin hautajaismusiikin tahdissa.
Viime kesänä tuli kehuttua hevosen hahmoinen kertoja Pekka Hyväri. Hyväri on mahdottoman mainio myös nyt kaupanhoitajan/palomestarin roolissa. Hänen vakuuttavuuttaan vielä vahvistaa asiallinen ja hieno univormu.
Luulenpa, että puvustaja Seija Mällisen osuus, kaikki rusetit ja rimpsut, ovat merkittävä nostalgia-annos esityksessä. Ajankuvaa luovat myös Tiina Turusen kampaukset. Oi sitä aikaa, kun ämpärit olivat peltiä ja paloruutat käsikäyttöisiä!
Jouni Tiensuu vanhan tuomarin roolissa on hellyttävä tohvelisankari. Tiensuu aivan kukoistaa äkämystyneenä vanhana poikana. Hän haastaa itsensä Tauno Suuren eli Tauno Palon, joka teki roolin Kassilan elokuvassa.
Nuorempi tuomari ja uudempi OTN-läinen Mikael Gustafsson on elokuvallista esikuvaansa Matti Raninia liukkaampi, silmälaseineen vähän yli-ikäisen Harry Potterin näköinen ja oloinen.
Näytelmän neidit, blondi ja brunette, ovat hämäävästi toisin päin kuin elokuvassa. Hilkka Suvanto on kehittynyt näyttelijänä huimasti. Hänen postineitinsä tarjoilee vanhan tuomarin makuuhuoneessa esityksen parhaita hetkiä. Puheliaan ja vähän lapsekkaan apteekin neidin osa istuu hyvin Elina Korhoselle.
Ja sokerina pohjalla on Vekkulan vaari ja apteekkari Joni Saastamoinen. Mies nostaa pamauttaa molemmat sivuroolit komeasti esiin. Mikä heittäytyminen, mikä ähistys.