James Radon sekä Gerome Ragnin tekstittämä ja Galt MacDermotin oman aikansa suunnattomaksi musikaalihitiksi säveltämä Hair sai ensi-iltansa Off-Broadwaylla lokakuun 17. päivänä 1967. Valtaisa suksee siirsi sen pian teatterikadun päänäyttämöille, itselleen Broadwaylle. Näyttämöversion ohella omaa elämäänsä on elänyt kaksi siihen sisältynyttä laulua, Fifth Dimension-lauluyhtyeen hittiversiot Aquarius ja Let The Sunshine In.
Menestyksekästä aikansa kapinan tulkkia on sittemmin viritetty näyttämölle musikaalimetropoleissa ja melko hyvällä menestyksellä myös elokuvaan. Tsekkisyntyinen ohjaaja Milos Forman muokkasi sen selluloidille 1979. Suomalaiset "originaaliversiot" Hairista rakennettiin Reijo Paukun johdolla Tampereen Popteatteriin sekä suomenruotsalainen versio Svenskaniin.
Tänään, 35 vuotta ja 8 päivää myöhemmin Hair on Oulussa, miltei viimeistä sijaa myöten täydessä Madetojan salissa. Television Bumtsi bumista koko kansan tutuksi tulleen tanssija-kouluttaja Marco Bjurströmin ohjauksessa, uusin suomenkielisin tekstein. Päivitettynä 2000-luvulle. Tai niin ainakin sanotaan.
Hair syntyi Amerikan Yhdysvaltain 1960-luvusta, tuosta myyttisimmästä, rockin, rauhan ja rakkauden vuosikymmenestä. Nuorisokulttuuri syntyi ja se valjastettiin saman tien kaupalliseen hyötykäyttöön. Kapina kuoli Woodstockin festivaalille vain pari vuotta Hairin syntymisen jälkeen.
Hair ponnistaa amerikkalaisesta todellisuudesta. Vietnamin sodan vastainen liike oli voimissaan, opiskelijat mellakoivat kampuksilla, nuoret miehet polttivat kutsuntatodistuksia, kaikkialla pössyteltiin maria, LSD ja amfetamiini vapauttivat sieluja, napalm oli kirosanojen ykkönen, vapaa seksi oli arkipäivää, asuttiin kommuuneissa, psykedelia, transkendentaalinen mietiskely ja astraalitodellisuus sivuuttivat yhteiskuntajärjestyksen. Päivän epistola oli make love, not war.
Alkuperäinen Hair tuskin oli mikään syvällinen analyysi omasta ajastaan, olihan se kuitenkin musikaali siinä missä West Side Storykin, mutta uhmakkuus, kapina ja henki olivat juuri siinä ajassa. Linnanmäen Peacock-teatteriin rakennettu uusi suomalainen Hair on sitä vieläkin vähemmän. Sodanvastaisuus, jolla voisi olla Yhdysvaltain mannertenvälisten sotatoimien valossa kaikupohjaa, jää kliseemäiseksi ja epämääräiseksi, vaikka aikansa suurta mantraa love & peace esityksessä hoetaankin. Aikanaan esityksen alastomuus ja huumeet kohauttivat porvarillisia piirejä. Nykyisessä Hairissa kummastakaan ei kannata kantaa huolta.
Uusi iloinen Hair ei sittenkään sytyttänyt. Ilman alkuperäisten teemojen vahvaa painottamista se ei toimi kunnolla. Loppukohtaus oli tosin komea ja olisi ollut jopa mukava yhtyä Let The Sunshine In-biisiin: Anna loistaa vaan!