OULU Noin viisitoista innokasta lasta lähti seuraamaan tutkija Kaija Niemitaloa Turkansaaren sillan kupeesta. Edessä oli reilun tunnin jännittävä Mennään metsään -museokierros vanhoissa taloissa ja metsässä ansoja katsellen. Turkansaaressa vietettiin sunnuntaina toista kertaa tälle kesälle Muksut museoon -päivää.
Kierros alkoi Benjamin-hevosen moikkaamisella. "Tämä on maailman suurinta shire-rotua oleva hevonen. Sen säkäkorkeus on 190 senttiä, ja se on nyt käymässä täällä Turkansaaressa", Niemitalo kertoi.
Ansapolulla riitti lapsille ihmettelemistä. Erinäiset pyydykset polun varrella saivat lapset haukkomaan henkeään, mutta pelottavia ne eivät kuulemma olleet.
Ketun käpälälauta kiinnosti lapsia kovasti. "Kettuja pyydettiin sillä tavalla, että laudalle laitettiin jäniksen käpälä. Siihen se kettu sitten työnsi käpälänsä, ja käpälät jäivät lautaan kiinni", Niemitalo selvitti lasten kuunnellessa hiiskumatta.
Pian saavuttiin Juuruksen talolle, johon tutustuttiin myös sisältä.
"Mitä täältä puuttuu verrattuna teidän olohuoneisiinne?" Niemitalo kysyi Juuruksen salissa.
"Televisio, tietsikka ja pleikkari", lapset vastasivat.
Kierroksen lopuksi tutkailtiin vielä tervanpolttohautoja samalla, kun Niemitalo kertoi lapsille, miksi Oulussa on poltettu tervaa.
"Kivointa kierroksella oli se koko ansapolku. Ihmeellisin oli se sudenhäkkiansa", kymmenvuotias Viivi Huttunen kertoi.
Tyttöä kiehtoivat myös vanhat talot, joissa oli hänen mielestään jännännäköisiä vanhoja tavaroita.
"Olisihan se varmaan ollut ihan kiva silloinkin elää", hän tuumi.
Myös kolmevuotias Helmiina Järvitalo jaksoi hyvin kuunnella yli tunnin kestäneen kierroksen ajan. "Eihän vielä lähdetä pois", tyttö kysyi monta kertaa kierroksen aikana.
Päällimmäisinä tytölle jäivät mieleen Turkansaaren alueen eläimet. "Lampaat, pupu ja kirkko", hän luettelee lempijuttuja museosta.
Lasten päivän ohjelma jatkui sunnuntaina vielä Banaaninkuorten esittämällä musiikkiohjelmalla ja teatteriryhmä Vesaisten Prinsessa Kultakutri -näytelmällä.