mirja.niemitalo@kaleva.fi
Kilpajuoksu aikaa vastaan on taas alkanut monissa perheissä, kun teinit pitäisi saada aamulla ylös sängystä ja ajoissa kouluun. Nuoret eivät halua mennä nukkumaan samaan aikaan kuin ala-asteella.
Tietokone raksuttaa, huoneistossa käy pieni hipsutus ja kuntopyörä hyrisee vielä pitkään sen jälkeen, kun perheen aikuiset ovat olleet unten mailla jo muutaman tunnin. Aamulla roolit vaihtuvat, kun aikuiset nousevat aikaisin ylös, mutta teineille uni maittaa.
Yläasteikäiselle aamut voivatkin olla raastava kokemus, kun koulut jostain syystä alkavat jo aamukahdeksalta. Moni uskoo tietävänsä myös syyllisen nuorten aamu-unisuuteen: videopelit, tietokoneessa roikkuminen ja televisio. Näin ollen lääke näyttäisi löytyvän helposti kurinpalautuksesta. Asia ei kuitenkaan ole näin yksinkertainen.
Yhteiskunta on edelleen ajastettu puritaanisen ja perinteisen maatalousyhteiskunnan rytmiin. Aamulla oli ehdittävä aikaisin lypsylle ja illalla pian pimeän tulon jälkeen nukkumaan. Pärevalon tuikkeessa kudottiin sukkaa ja tehtiin puhdetöitä, kynttilät säästettiin juhlapyhiin.
Öljylamppu ja sähkövalo mullistivat ihmisten valveillaolon ja myös muunlaisia työaikoja kehittyi teollisuuden ja palvelujen kehittymisen myötä. Silti maatalousyhteiskunnan vuorokausirytmistä poikkeavaa aikataulua noudattavat leimataan yhä laiskureiksi tai muuten vain kunnottomiksi vetelehtijöiksi. Siksi myös nuorten iltariekkumiseen suhtaudutaan niin tuomitsevasti.
Jälkiteollisessa yhteiskunnassa aikataulut ovat kuitenkin menneet sekaisin aikuisilla, ei siis ihme että myös lapsilla. Palveluja halutaan ja vaaditaan tarjottavaksi ympäri vuorokauden, monilla teollisuuden aloilla ja sairaaloissa ollaan aina töissä, vuorokaudenajasta tai viikonpäivästä riippumatta. Tällöin työajat ja myös nukkumaanmenoajat ovat poikkeavia.
Onnellisia olkoot ne, jotka voivat noudattaa säännöllistä päivätyöaikaa aina vapaine viikonloppuineen. Vuoro-, silppu- ja pätkätyöläisten arki on haastavaa varsinkin, kun se pitää sovittaa koululaisten aikatauluihin ja harrastuksiin. Epätyypillisten työsuhteiden ja työaikojen määrän kasvun myötä säännöllinen päivätyö voi olla vaarassa.
Niin koululaiset kuin aikuiset tarvitsevat unta ja lepoa. Koululaisten nukkumaanmeno on viimeisen kahdenkymmenen vuoden aikana selvästi myöhentynyt. Muutaman vuoden takainen tutkimus kertoo, että koululaisten yöunet ovat itse asiassa hieman pidentyneet. Uni- ja valverytmi sen sijaan ovat muuttuneet. Viikolla nukutaan vähemmän, mutta viikonloppuisin ja loma-aikoina nuoret nukkuvat pari tuntia pidempään kuin arkena. Teini-ikäiset nuokkuvat koulussa ensimmäiset tunnit ja viimeistään rutiininomainen oppitunti sulkee silmät.
Unirytmin muutokset ovat haitaksi oppimiselle. Miksi koululaisten ei vain annettaisi nukkua hieman pitempään ja siirrettäisiin yläasteen ja lukion alkamisaikaa myöhempään? Muutokselle antaa perusteita myös nuorten biologiset muutokset. Unitutkijoiden mukaan teini-iässä nuorten rytmitys siirtyy luontaisesti pari tuntia myöhäisemmäksi, samoin unen tulo.
Yläasteikäisten ja lukiolaisten koulunalkua voitaisiin myöhentää esimerkiksi tunnilla. Näin nuoret olisivat valppaita ja vetreitä aamupäivän oppitunneilla. Virkeänä myös opitut asiat painuvat paremmin mieleen. Työelämässä on huomattu, että työajan myöhentäminen tunnilla vähentää väsymystä. Miksipä se ei toimisi myös nuorilla?