Barentsin alueen lasten psykososiaalisesta hyvinvoinnista valmistuneen tutkimuksen tulokset antavat paljon ajattelemisen aihetta. Vaikka suomalaiset ja ruotsalaiset 13-15-vuotiaat lapset ja nuoret tuntevat itsensä terveemmiksi kuin ikäisensä venäläiset , suomalaisilla on venäläisiä nuoria huomattavasti enemmän univaikeuksia, päänsärkyä ja ärtyisyyttä.
Eniten yksinäiseksi itsensä tuntevia lapsia on Ruotsissa, mutta suomalaislapsissakin yksinäisiä on kymmenisen prosenttia. Sosiaalisimmat oppilaat ovat Venäjälle. He tapaavat kavereitaan viikoittain ja ovat niihin yhteydessä huomattavasti useammin kuin oppilaat kavereihinsa Suomessa ja Ruotsissa.
Äskettäin julkaistussa Pisa-tutkimuksessa oppimistulokset suomalaisissa kouluissa olivat huippuluokkaa maailmassa. Barentsin hyvinvointitutkimus kertoo kuitenkin, että suomalaisista oppilaista puolet ei pitänyt paljon tai ei lainkaan koulunkäynnistä. Näyttääkin siltä, että suomalaisissa kouluissa huipputuloksia tehdään "hampaat irvessä". Jos näin on, niin onhan sitten luonnollista, että oppilaat kärsivät unihäiriöistä ja päänsärystä.
Ei tarvitse olla kasvatusasiantuntija päätelläkseen, mitkä asiat ovat olleet osaltaan johtamassa lasten ja nuorten näinkin suureen pahoinvointiin. Lapset saatetaan heti pienestä pitäen kilpailemaan toistensa kanssa, vaikka siinä iässä tulisi lapsen antaa elää vielä huoletonta lapsuutta vailla vanhempien asettamia liian suuria vaatimuksia. Ylikorostuneen kilpailun ja odotusten nimissä jo aivan pienetkin lapset työnnetään niin vauhdikkaaseen oravanpyörään, ettei ole ihme, jos siitä seuraa jo kolmekymppisenä loppuun palaneita aikuisia.
Jo parin kolmen vuoden ikäisten lasten vanhempien kuulee kehuskelevan, miten heidän lapsensa osaavat hakea tietokoneesta sitä tai tätä, vaikka siinä iässä lapsen luontaiset leikit hiekkakakkuineen olisivat lapsen työtä. Harrastusten määrässäkin kilpaillaan väsymykseen asti, kun jälkikasvu valjastetaan vanhempia tyydyttävään vapaa-aikaan.
Nopean teknisen kehityksen seurauksena monet vanhemmat ovat sokaistuneet perusteellisesti. Uskotaan, että lapsen kehitys edellyttää näiden taitojen mahdollisimman varhaista oppimista. Samaan ajattelutapaan on hurahdettu jopa päiväkodeissakin hankkimalla sinne tietokoneita. Näitä taitoja tarvitaan myöhemmin elämässä välttämättä joka alalla, mutta luodaanko turhia paineita niiden oppimiseksi jo heti tutti-iän jälkeen. Samaan aikaan ihmetellään, miten Suomeenkin on kasvanut sukupolvi, jolle ihmissuhteet korvaa tietokone!
Lasten häiriöitä hoitavat asiantuntijat ovat muistuttaneet, että lapsen tulisi saada lapsena olla lapsi leikkeineen ja vailla aikuisten huolia. Meillä vauhti näyttää olevan kuitenkin niin nopeaa ja kovaa, ettei siinä kokemukselle ja viisaudelle näytä sijaa olevan.
Lasten ja nuorten henkisen kypsyyden arvioinnissakin tulee sellaisia ylilyöntejä ja vieläpä tahoilta, ettei sitä aina todeksi usko. Arkkipiispa Jukka Paarman esitys äänioikeuden tyrkyttämisestä kirkollisvaaleissa 16-vuotiaille on eräs hämmästyttävimmistä. Häneltä näyttää jääneen tiedostamatta, että tuon ikäiset ovat samalla tavalla sisimmässään epävarmoja, aikuisuuteen haparoivia nuoria kuin ovat nuoret olleet ennenkin.
Aikamme lapset elävät aivan erilaisessa maailmassa kuin heidän vanhempansa puhumattakaan isovanhemmista. Nyt tarvittaisiin jopa kansanliike muistuttamaan, että jotkut asiat sentään pysyvät samana elettiinpä mitä aikaa tahansa.
Yksi niistä on ehdoton. Lapsen oikeus leikkiin.