Sirkku Sopasen avioliitto on kuin Lähi-idän kysymys: ei mitään ratkaisua. Niinpä Sirkku päättää rikkoa naisen 11. käskyä: aviomies ei saakaan keskiviikkona päivälliseksi jauhelihapihviä. Sitten Sirkku hyppää ystävättärensä Eevan kanssa Kreikan-koneeseen.
"Nautin Sirkku Sopasen näyttelemisestä. Minulla on kivaa lavalla. Kirjailija-muusikko Willy Russellin Shirley Valentine on hyvää kirjallisuutta. Nokkelaa, hauskaa, älykästä tekstiä", kehuu Rovaniemen teatterin näyttelijä Outi Nevanlinna.
Hän on Pohjois-Suomen Shirley Valentine eli suomeksi Sirkku Sopanen. Liverpoolilainen perheenemäntä kääntyi suomalaiseksi kotiäidiksi ihan pienellä muokkauksella ilman ronskeja rasvaimuja.
"Lähes jokainen nainen tunnistaa Sirkussa itsensä. Luulen, että tekstin voima on pitkälle siinä. Kuulen kommentteja, että se oli kuin minun elämääni. Sirkussa on jotain perinaisellista, peritunnistettavaa."
Keski-ikäiset boikotissa
Outi Nevanlinna on esittänyt Sirkkua jo kahden vuoden ajan. Rooli on harvinaisuus: se on täsmäisku teatterin suurimpaan katsojaryhmään.
"Eräs suomalainen teatteriguru sanoi aikoinaan, ettei hän halua tehdä teatteria keski-ikäisille lähiörouville. Se on käsittämätön ja asenteellinen sanonta. Olen itsekin keski-ikäinen lähiörouva. Minulla ei ole mitään syytä halveksia heitä. Me ollaan ihan hyvää porukkaa me keski-ikäiset lähiörouvat", Nevanlinna hehkuttaa.
Noin 25 vuotta teatterin lavalla viettänyt taiteilija pohti naisnäyttelijän roolia taide-elämäkerrassaan Rikoksista suurin on, että näyttele huonosti (SKS 1998). Silloin Nevanlinna kirjoitti:
"Teatterissa, jos missä - perinteinen huora-madonna -kompleksi rehottaa valtoimenaan. On esityksiä, joissa on vain kahdenlaisia naisia: nuoria nättejä tyttöjä - jotka jakautuvat kahteen alalajiin, kiihottaviin kurvikkaisiin pimatsuihin ja enkelimäisen viattomiin ja tyhmiin impiin - sekä ruttuisia mummoja. Ei ihme, että nelikymppiset naisnäyttelijät ovat teattereiden paarialuokkaa."
Nevanlinnan mukaan teatterin naiskuva on usein vinoutunut vielä tänäkin päivänä.
"Nainen on mielenkiintoinen vain silloin kun hän on nuori ja hehkeä. Kun naisella on muutama silmänympärysryppy, ei hänestä enää näytelmää kannata tehdä."
Sirkku Sopanen on hyvä naisrooli. Sellaisia on keski-ikäisille naisnäyttelijöille harvassa.
"Kaikki näyttelijät haluavat suuria rooleja. Semmoinen näyttelijä, joka väittää ettei halua, on joko leipääntynyt tai valehtelee. Unelmaroolissa pitää olla prosessi: henkilön täytyy muuttua näytelmän aikana, olla näytelmän lopussa erilainen kuin alussa. Roolihenkilön muutos on se mistä tulee näyteltävää."
Elämästä saa nauttia
Kreikassa Sirkku Sopanen kohtaa uuden miehen, Kostasin. Mutta ei hän kreikkalaisen adoniksen takia hylkää Reijoa.
"Sirkku kokee avioeron positiivisena ja vapauttavana kokemuksena: taakka putoaa harteilta ja elämä valkenee. Itsekin koin avoeron juuri näin. Se oli ihan mieletön riemun ja vapauden tunne, että nyt minä rupean elämään ja olemaan oma itseni", Nevanlinna tunnustaa.
"Näytelmässä ei olekaan kyse pelkästä avioerosta vaan elämän ilon löytymisestä. Kyvystä oppia nauttimaan elämästä, ottamaan oma tilansa ja uskomaan siihen, että minulla on oikeus onneen ja iloon", näyttelijätär analysoi.
"Sirkku on yrittänyt olla toisille mieliksi, ajattelee muita ja tukahduttaa omat tarpeensa. Semmoinen katkeroittaa ihmistä. Se ei tee kenellekään hyvää."
Russellin näytelmä tuo lopulta myös Reijon Kreikkaan. Mitä sitten tapahtuu, jää katsojan kuviteltavaksi.
Outi Nevanlinnan tulkinta Sirkku Sopasesta voitti yleisöäänestyksen Pieksämäen monologikilpailussa 2006.
Outi Nevanlinna vieraili Sirkku Sopasena Oulussa viime maanantaina. Esityksen lipputulot menivät lyhentämättöminä Onnelan lastenkodin hyväksi.
Naisen 11. käskyn viimeiset esitykset Rovaniemen teatterissa 15.5. ja 16.5. kello 19.