Fasismista on tullut muodikas iskusana. Kevään kuluessa on läimäytelty monenlaisia fasistileimoja.
Ukrainan tapahtumien yhteydessä moni eurooppalainen hölmistyi, kun tasa-arvoa puolustavat ja korruptiota vastustavat mielenosoittajat luokiteltiin fasisteiksi venäläisessä julkisessa keskustelussa.
Meikäläisestä näkökulmasta Maidanin väki on kaikkea muuta kuin kiovalaisia vesikauhuisia fasistikoiria, jollaisiksi heidät Venäjällä kuvattiin. Hehän vaativat vapautta ja parempaa elämää. Milloin niistä on tullut fasistisia arvoja?
Vaikuttaa siltä, että kuka vain voi määritellä fasistiksi kenet vain mieltymystensä mukaan.
Koulun historiantunnilla fasismi vaikutti vielä selkeältä paketilta. Se oli jonkun kiihkomielisen koppahattusedän päänupista kansan keskuuteen karannutta absoluuttista pahuutta.
Tarmo Kunnas kertoo viime syksynä julkaistussa Fasismin lumous -kirjassaan, että fasismi tulee latinan vitsaa tai vitsakimppua tarkoittavasta sanasta fasces. Selitys vaikuttaa pätevältä. Italialainen Benito Mussolini ja itävaltalais-saksalainen Adolf Hitler olivat piiskamiehiä.
Kaksikko teki fasismista politiikkaa, joka tähtäsi löperöksi suvaitsevaisuudeksi moititun liberaalisuuden kitkemiseen.
Fasistisen diktatuurin perusteisiin kuuluivat äärinationalistisuus, johtajan kaikkivoipuus, vähemmistöjen sorto ja miljoonien ihmisten kansanmurhaan johtanut rotuoppi.
Kuten tiedämme, vähäisenä miessakkina aloittaneet natsit levittivät kannatuksen kasvettua aseistettua aatettaan niin, että koko Eurooppa oli vaarassa hävitä savuna ilmaan.
Lapin he polttivat muutamaa puutaloa vaille. Palava innostus liekinheittimiin oli alkanut muutama vuosi aiemmin katukokkoon syydetyistä, vääriä ajatuksia sisältävistä kirjoista.
Hitlerin Euroopan-kiertueen 1939–1945 ohjelmistoon kuului myös pääpahan, kommunistisen Neuvostoliiton kaataminen. Siinä natsit eivät onnistuneet, mutta jättivät venäläiseen sieluun naarmun.
Venäläinen fasismin määrittely lähtee sotatapahtumista, mutta siinä on vahva ulkopuolisen uhan tuntu, joka nyt on korostunut. Ksenofobia, muukalaispelko.
Fasismiksi voidaan tarvittaessa osoittaa kaikki ulkopuolelta tuleva vieras ja toisenlainen. Vladimir Putinin nuorisojärjestön nimi on osuvasti Naši, meikäläiset.
Putininkäsitys fasismista nojaa marxilaiseen teoriaan, jonka mukaan henkiseksi rappioilmiöksi luokiteltava fasismi on yksi vastavallankumouksen muoto.
Maidanilla kumottiin Ukrainan aiemman presidentin päätökset, joten mielenosoittajista tuli kertaheitolla verenhimoinen fasistifalangi.
Putin pitää fasismina kaikkea, mikä asettuu hänen pyrkimystensä tielle, vastavoimaksi.
Kansalaisjärjestöt on Venäjällä helppo lopettaa fasistisina, mikäli ne arvostelevat maan johtoa. Sananvapautta täytyy kansan edun nimissä rajoittaa ja istuttaa tiedotusvälineiden johtokuntiin omat miehet, jottei media muutu länsimielisten fasistien äänitorveksi.
Historiattomuusja väljyys tekevät fasismista kätevän työkalun autoritäärisen valtiaan käsissä. Alkuperäisen vitsakimpun. Fasismin vastustamisesta tulee fasismia.
Putinin toiminta on lohduttoman tuttua historiankirjoista, joissa kuvataan fasismin nousua 1930-luvulla.
Viime vuosien puheissaan Putin on korostanut sotilaallista voimaa ja pitänyt länsimaisia liberaaleja arvoja rappiona. Putin on kylvänyt rodullisia ennakkoluuloja ja säätänyt homolakeja. Olympialaiset hän osasi järjestää paremmin kuin muut. Krim tarjosi elintilaa.
Osa Euroopan ääriryhmistä hurraa Putinille. Italian, Unkarin ja Ranskan oikeisto pitää Venäjää esimerkillisenä maana, joka vastustaa maahanmuuttoa ja puolustaa kristillisiä arvoja.
Todennäköisesti Putin uskoo aidosti taistelevansa fasisteja vastaan, vaikka vähänkin tarkempi käsiteanalyysi tuo näkyville tuulimyllyt.