Anna mol­lus­kan möl­löt­tää

KalevaTaistelu lasten syyliä vastaan on usein turhaa.

Taistelu lasten syyliä vastaan on usein turhaa. Ne tulevat, jos ovat tullakseen ja paranevat ajan kanssa itsestään", toteaa lastentautien erikoislääkäri Terhi Tapiainen Oysista.

Ontelosyylät eli molluskat ja syylät ovat lasten tavallisimpia ihotauteja. Molluskoita ilmestyy lähinnä päiväkoti-ikäisten iholle, syylät taas ovat koululaisten riesa. Perusterveillä aikuisilla molluskoita tai syyliä esiintyy harvoin.

"Lapsen puolustusjärjestelmä ei osaa vielä tehokkaasti torjua näitä viruksia. Aikuisilla, joilla on runsaasti molluskoita tai tavallisia syyliä, on yleensä jokin immuniteettia alentava sairaus."

Molluskoita ja syyliä potevien lasten määrää ei tiedetä tarkasti, koska sairaus ei yleensä vaadi lääkärissä käyntiä. Karkeasti arvioiden syyliä on joka kymmenennellä kouluikäisellä ja molluskoita noin joka kuudennella pikkulapsella.

Päiväkotilasten oletetaan saavan molluskoita helpommin kuin kotihoidossa olevien, koska heillä on enemmän kontakteja muihin lapsiin.

Virus tarttuu lähikontaktissa, mutta sen voi saada myös esimerkiksi leluista, joihin on joutunut virusta. Tämän vuoksi tartunnan estäminen päivähoitopaikoissa on käytännössä mahdotonta.

"Eristämiseen tai leikkien, esimerkiksi uimatouhujen rajoittamiseen ei ole tarvetta. Lapsen jättämisestä leikin ulkopuolelle tulee vain turhaa pahaa mieltä."

Tapiainen ei suosittele ehyiden molluskojen laastarointia. "Iho hautuu laastarin alla ja se hidastaa paranemista. Peittävät vaatteet suojaavat ihokontaktilta, mutta käsien kautta leviävää virusta ne eivät hillitse."

Lääkäreillä ei ole varmuutta siitä, tarttuuko virus myös ehyistä molluskoista, vai vaatiiko sen leviäminen kosketuksen syylän sisältämään puuromaiseen nesteeseen, joka koostuu infektoineista ihosoluista ja viruspartikkeleista.

Myös se, miksi toinen saa molluskoita ja toinen ei, on arvailujen varassa. Yksi altistava tekijä iän lisäksi on lapsen atooppinen ihottuma.

Normaalisti molluskat paranevat muutamassa kuukaudessa ja ovat vähäoireisia. Haitta on lähinnä kosmeettinen. Mikäli molluskat tulehtuvat pahoin tai niitä on todella runsaasti, käynti lääkärissä on tarpeen.

"Iho infektoituu, jos rikki raavittuun molluskaan pääsee bakteereita ihon pinnalta. Tulehtunutta ihoa hoidetaan tarvittaessa antibioottisalvalla."

Aiemmin molluskoita nypittiin hanakasti pois, mutta enää sitä ei rutiininomaisesti suositella.

"Mikäli välttämättä haluaa nyppiä, kannattaa ehdottomasti puuduttaa iho ensin puuduttavalla voiteella. Nyppiminen käy kipeää, eikä siihen useinkaan ole syytä ryhtyä. Molluskoihin ei ole myöskään tepsivää viruslääkettä. Aika parantaa."

Jotkut vanhemmat hakevat apua molluskoihin ravintolisistä, esimerkiksi osterivinokasjauheesta. Tapiaisen mukaan luontaistuotteiden tehosta ei ole näyttöjä. Terveellinen, marjoja, hedelmiä ja vihanneksia sisältävä ruokavalio on paras konsti tukea lapsen terveyttä.

"Luontaistuotteiden turvallisuutta ei tarkasteta samoin kuin lääkkeiden. Siksi niiden antamista pienelle lapselle tulisi harkita, varsinkin kun kyseessä on sairaus, joka paranee itsestään. Useimmat luontaistuotteet ovat turvallisia, mutta pahimmassa tapauksessa niistä voi olla terveydelle enemmän haittaa kuin hyötyä."

Kouluikäisten syylät paranevat niin ikään ilman hoitoa yleensä parissa vuodessa.

Ihokontaktissa tarttuvat syylät nousevat käsiin ja jalkoihin, mutta niitä voi esiintyä myös kasvoissa ja muualla vartalossa. Jos syylät ovat hankalassa paikassa, ne kipeytyvät tai niistä on kosmeettista haittaa, voidaan hoidoksi miettiä lääkevoidetta tai syylälaastaria.

Lääkäri voi tarvittaessa nopeuttaa yksittäisten syylien häviämistä nestetyppijäädytyksellä, sähköhyydytyksellä tai poistamalla niitä kauhalla. "Murrosikäisiä lohduttanee tieto, että syylät jäävät nuoruuteen. Ani harvalla aikuisella on enää syyliä."

Märkärupi vaatii hoitoa Tosin kuin ontelosyylä ja tavallinen syylä vaatii bakteeriperäinen märkärupi hoitoa. Tartunnan saaneen lapsen on myös syytä olla pois päivähoidosta tai harrastuksista, joissa taudin leviämisriski on suuri.

Hyvin yleinen märkärupi tarttuu käsien välityksellä lapsesta toiseen ja sitä ilmenee silloin tällöin epidemioina kouluissa ja päiväkodeissa. Päiväkodeissa epidemiat ajoittuvat usein kesäaikaan, jolloin käytetään vähemmän ihoa peittäviä vaatteita.

Myös hyönteisten puremat ja kesäleikeissä syntyvät naarmut ovat hyvä kasvualusta märkäruvelle, sillä ihon pinnalla olevat bakteerit pääsevät helpommin tulehduttamaan rikkoutuneen ihon.

"Hyvin pieniä märkärupialueita voi hoitaa kotona suihkuttelemalla ja poistamalla ruven aiheuttamaa karstaa. Ihon pintaa on varottava rikkomasta lisää", Oysin lastentautien erikoislääkäri Terhi Tapiainen kertoo.

Mikäli hoito ei auta tai rupea esiintyy laajalla alueella, on reissu lääkärin juttusille aiheellinen.

Koska märkärupi tarttuu helposti, on hygienia tärkeää. Päivähoidosta täytyy olla pois yleensä päivä antibioottihoidon aloittamisen jälkeen. "Rupialueen koskettelua tulisi välttää, ja käsiä pitää pestä ahkerasti."

Myös petivaatteiden ja lelujen pesu on tarpeen, samoin pyyhkeiden vaihtaminen päivittäin.

Asianmukaisesti hoidettu märkärupi ei ole vaarallinen lapselle. Vastasyntyneillä märkärupi voi vaatia sairaalahoitoa.