Kävin vuodenvaihteessa lyhyen keskustelun erään SAK:laisen teollisuusliiton vaikuttajan kanssa. Tarkoituksena oli tiedustella, millaiset mahdollisuudet SAK:lla on saada ensimmäinen nainen eli Ann Selin puheenjohtajakseen. Kun mitään ei kuulunut, kysyin suoraan, että mitä vikaa on Selinissä.
"Öö, tuota no, ei kai mitään erityistä vikaa. . .mutta sinulle voin kertoa, ettei SAK:n seuraava puheenjohtaja ole Ann Selin."
Perjantaina Selin itse vahvisti tuon teollisuusliiton miesvaikuttajan ennustuksen, kun hän näyttävästi kieltäytyi kisasta.
Merkille pantavaa Selinin hylkäämisessä on ollut juuri noiden hyvien perustelujen puuttuminen. Ei ole syytetty asiantuntemattomuudesta, tuntemattomuudesta, kokemattomuudesta tai johtajuuden puutteesta. On vain kerrottu, ettei se nyt oikein käy.
Tämä alleviivaa sitä, että ratkaisevaa SAK:ssa on edelleen se, tuleeko puheenjohtaja teollisuuden vai palvelujen puolelta.
Samalla se kertoo siitä, että SAK:sta puuttuu imagonrakentamisen taito. Se ei näillä eväillä pysty ottamaan maksimaalista julkisuushyötyä puheenjohtajan vaihdoksesta, kun prosessi näyttää kulkevan kuin juna kulissipelurien rakentamilla raiteilla.
Ne raiteet ovat niin syvällä, ettei edes kauppojen sunnuntaiaukioloista näyttävästi sopinut suuren liiton puheenjohtaja Selin lähtenyt haastamaan valmiiksi ohjattua näytelmää. Tämä ei ole eduksi SAK:lle. Yksimielisestä hymistelystä ei kiinnostu kukaan, eikä valittava puheenjohtaja välttämättä saa niin vahvaa mandaattia kuin hän olisi kovan kamppailun jälkeen saanut.
Ei tästä kaikesta kuitenkaan voi syyttää pelkästään teollisuusliittojen miesvaikuttajia. Selin olisi aivan hyvin voinut itse valita rohkeamman tien ja lähteä kisaan. Mitä sitten, vaikka rohkea veto olisi johtanut pikku tappioon itse vaalissa? Se olisi avannut naiselle ja palvelualojen edustajalle vankemmat asemat, kun SAK:n johtajasta seuraavan kerran päätetään. Järjestölle Selinin kisaan lähtö olisi tehnyt terää, kun duunarit olisivat saaneet jännittää, kuinka oma ehdokas pärjää maakuntakiertueella tai tv-väittelyssä.
Kummalliselta tuntuu myös Selinin perustelu, jonka mukaan hän jättää kisan väliin, koska ei halua syventää kuilua SAK:n teollisuus- ja palveluliittojen välillä. Samalla hän syytti miesvaltaisia aloja palvelualojen väheksymisestä ja pelisääntöjen unohtamisesta puheenjohtajakisassa. Ei tämä julkinen analyysi ainakaan eheyttänyt mahtijärjestöä.
Perin oudolta kuulostaa sekin, etteivät monissa liemissä keitetyt SAK-aktiivit kykenisi tiukan kisan ja äänestyksen jälkeen menemään demokraattisesti valitun puheenjohtajan taakse. Jos puolueissa kyetään hyväksymään demokraattisen vaalin tulos, niin mikseivät siihen kykenisi SAK:n jäsenet. Jos järjestö tämän seurauksena hajoaisi, niin saisipahan ansionsa mukaan.
Vaikka Paperiliiton liittosihteeri Petri Vanhala on tällä hetkellä vahvoilla Lauri Ihalaisen seuraajaksi, voi puheenjohtajuudesta niin ikään kiinnostunut SAK:n johtaja Lauri Lyly vielä tulla kisaan aidosti mukaan. Näin voi käydä, jos teollisuusliittojen aktiivisuuteen tympääntyneet palvelualojen edustajat pyytävätkin Lylyä omaksi ehdokkaakseen.
Lyly on itse lähtöisin miesvaltaisesta sähköliitosta. Hän voisi taustansa, kokemuksensa ja tunnettuutensa takia saada taakseen ääniä niistäkin teollisuusliitoista, jotka nyt liputtavat tuntemattomamman Vanhalan puolesta.
"Pikku-Lauri" tekisi ison miehen työn, jos ei heittäisi pyyhettä kehään.
***
Google ostaa Stora Ensolta Summan suljetun tehdaskiinteistön. Netin hakukone paperitehtaan paikalle. Tämän konkreettisempaa esimerkkiä rakennemuutoksesta on vaikea löytää.