Työkaverini se sen puki sanoiksi: "Tämähän on kuin Aku Ankasta."
Niin. Eihän sitä voi oikeassa elämässä tapahtua, että vanki tekee söpöistä sinisistä lakanoista köyden ja pakenee sen avulla vankilan muurien yli vapauteen. Karkauspäivänä.
Kaikesta päätellen virolaisella autovarkaalla olisi annettavaa myös seikkailu-urheilun ja riskibisneksen parissa: hän rimpuili neljästä erilaisesta aidasta yli ja onnistui välttämään vartijan - siis ei vartijoiden vaan vartijan - silmät sekä valvontakameran silmän.
Mahtaa vankilan johtajaa Tuomo "Puukko" Junkkaria harmittaa, kun sellisti soitteli ensiviulua.
Kyseinen Vantaan vankila korvasi Katajanokalla sijainneen Helsingin tutkintavankilan vuonna 2002. Katajanokan vankilan paikalla on nyt hotelli, punatiilinen lepokoti, josta myös voi halutessaan poistua.
Vantaan vankilaa ympäröi kuusi metriä korkea betonimuuri ja sen molemmin puolin noin viisi metriä korkeat teräsverkkoaidat. Lisäksi ulkoilualuetta, josta raitapaita lähti käpälämäkeen, reunustaa kolmimetrinen umpiaita.
"Vantaan vankilassa on kiinnitetty erityistä huomiota turvallisuusnäkökohtiin."
"Uuden laitoksen turvallisuus- ja valvontatekniikka ovat huippuluokkaa."
Näin vankilaa kehutaan esittelyteksteissä. Turvallinen vankila otti nyt turpaansa.
Raimo Valtonen, joka oli Vantaan vankilan johtajana, kun upea luomus vihittiin, on todennut: "Vankien karkaamiset kiinnostavat yhteiskuntaa. Niihin ilmeisesti sisältyy jotain jännittävää ja rosvoromanttista."
Totta kai. Mahdottoman teko mahdolliseksi kiinnostaa aina; oli se sitten silmänkääntötemppu tai palkankorotus.
Valtonen tietää, että tehokkain lääke karkaamistautiin on "hereillä oleva ajatteleva henkilökunta". Vankilassa avainten kanssa olevat saavatkin olla hereillä ja päiden pitää pyöriä kuin pöllöillä, sillä vankiloiden huoneet ovat ylibuukattuja ja työntekijöitä on yhä vähemmän.
"Vankeja tulee karkaamaan tulevaisuudessakin", lohduttaa Valtonen.
Ihanaa, Ankkalinna, ihanaa.
Vielä 15 vuotta sitten vankeja karkasi 90 vuodessa. Kolme vuotta sitten päästiin enää 20 karkuriin. Suurin osa näistäkin livahtaa muualta kuin suoraan muurien sisäpuolelta - tai muurin yli. Karkuteillä on yhtä aikaa keskimäärin alle kymmenen vankia, kun heitä lukkojen takana on sentään lähes 4 000.
Helsingin vankilasta eli Sörkastakin on onnistuttu lähtemään ennen aikojaan. Viimeisin vankilan sisältä tapahtunut pako sattui lähes tarkalleen 15 vuotta sitten, kun neljä vankia pakeni muurin yli.
Päivämäärä oli 28.2.1993. Se ei ollut karkauspäivä. Sen ei ainakaan pitänyt olla.