Ankkalinnan väki haastaa peräpohjalaisittain syksyllä julkaistavassa kahdeksannessa murrealbumissa. Ennen albumin julkaisemista on löydettävä nokkelasanainen murrenikkari, joka taitaa aidon peräpohjalaisen kielen. Kilpailu kääntäjän löytämiseksi avattiin tiistaina Rovaniemellä.
Kilpailutöitä kisan järjestäjä Sanoma Magazines Finland odottaa toukokuun alkuun saakka. Voittaja julkaistaan toukokuun lopussa ja ruutujen odotetaan olevan valmiina heinäkuussa.
Tulevalla murrenikkarilla on käännettävänään viisi ankkamestari Carl Barksin luoma tarinaa, jotka sijoittuvat käytettävää murretta ja Lapin maisemia ajatellen lumen keskelle ja jouluisiin tunnelmiin. Käännöksen lisäksi on kääntäjän keksittävä vetävä nimi albumille.
Kilpailutyöt käsitellään nimettöminä, sillä kääntäjiksi haetaan oikeita ja aitoja kielen käyttäjiä, eikä valmiita julkkiksia. Kääntäjän nimeä tärkeämpää on, että Ankkalinnan piirroshahmot puhuvat sujuvaa ja elävää paikallismurretta. Tärkeätä on myös se, että kääntäjillä on läheinen suhde Ankkalinnan maailmaan.
Edellisistä kääntäjistä tunnetuimpia on kokkina hääräävä Sami Garam, joka laittoi ankat haastamaan stadin slangia.
"Tosin Samistakin tuli julkkis vasta albumin julkistamisen aikaan ja aivan eri yhteydestä. Taisi hänellä olla kastike kiehumassa, kun ilmoitimme hänelle murrekisan voitosta", sarjakuvatoimittaja Antti Hulkkonen muistelee.
Murteet
kiinnostavat
Tulevassa albumissa ankkojen oletetaan puhuvan hoon päältä, koska sitä pidetään yhtenä peräpohjalaisen murteen tunnusomaisena piirteenä. Meänkieli sen sijaan on rajattu pois, sillä se ei virallisesti kuulu Suomen rajojen sisäpuolella puhuttavan peräpohjalaisiin murteisiin.
Kilpailuraadin muodostavat murreasiantuntija Marketta Harju-Autti ja kirjailija Rosa Liksom sekä sarjakuvatoimittajat Antti Hulkkonen,Jenni Kovanen,Kati Valli ja Ville Viitanen.
Murreasiantuntija Marketta Harju-Auttin mukaan käsiteltävästä murteesta löytyy useita toisistaan erottuvia alaryhmiä. Vaikka jokaisessa ryhmässä käytetäänkin hoota, laitetaan sitä alueesta riippuen erilaiseen paikkaan sanassa.
"Tämä antaa haastetta kilpailuraadille ja aiheuttaa varmasti yleisöosastokirjoituksia albumin julkaisun jälkeen", Harju-Autti ennustaa viitaten Oulun murteelle käännetyn Avojalakanen ankka -albumin aiheuttamaan keskusteluun Kalevassa kolmisen vuotta sitten.
Avojalakanen ankka puhututti tällöin lukijoita esimerkiksi siitä, onko oikein sanoa huua vai huuva, kun ankanpojat saavat sedältään huutia ja pakoon juostessaan pyytävät "elä setä huuva".
Vaikka keskustelua yhden kirjaimen paikasta voisi pitää pilkun viilauksena, osoittaa se Antti Hulkkosen mielestä kuitenkin sen, että murteesta ollaan kiinnostuneita.
Pahin sanasota Sanoma Magazines Finlandin murrealbumien historiassa käytiin Hulkkosen muistin mukaan stadin slangi -käännöksen aikoihin. Stadin slangi -yhdistys sanoutui käännöksestä täysin irti ja yksi kilpailuraadin jäsenistäkin joutui eroamaan tehtävistään, ennen kuin albumi saatiin edes julkaisukuntoon.
Murrealbumien julkaisu ei pääty kahdeksanteen osaan, sillä vielä löytyy Suomesta käsittelemättömiä alueita ja murteitakin. Uusia ideoita tekijät ottavat mielihyvin vastaan.
Osa albumeista on kohdennettu kääntäjän kotoisemman kielialueen mukaan, kuten Oulun tapauksessa tehtiin, joten tulevaisuudessa onkin mahdollista tehdä murrealbumi esimerkiksi Rauman alueen puheenparsista.