Pirjo Honkasalon vuonna 1993 ohjaama dokumentti Tanjuska ja seitsemän perkelettä ei jätä katsojaansa kylmäksi.
Teoksessa syömisen, puhumisen ja kasvamisen lopettanut valkovenäläinen 12-vuotias viedään isä Vasilin luo virolaiseen luostariin. Tämä ajaa seitsemää perkelettä ulos tytöstä joka päivä tunteja kestävissä seremonioissa.
Dokumentti nähdään tänään lauantaina osana Pilkahdus-tapahtumaa, joka pyrkii herättämään keskustelua uskonnon ja elokuvan välisestä suhteesta.
Ohjaajaa kiinnostaisi tietää, miten periluterilaisella alueella mahdetaan suhtautua elokuvan tematiikkaan.
"Olisin mielelläni kuulemassa - tai ehkä sentään en", hän nauraa puhelinlangan toisessa päässä.
"Pehmeämpi kansankirkko ei halua nähdä riivaajakäsitettä konkreettisena. Se on vain symbolinen käsite."
Raamatussa viitataan riivaajiin, Honkasalo huomauttaa.
Ortodokseille, ainakaan Venäjällä, riivaajat eivät ohjaajan mukaan ole niin vieras asia. "Tanjuskassa kerrotaan ihmisistä, joille riivaajien olemassaolo on todellista."
Lue lisää lauantain Kalevasta!