Oulu Käsikirjoittaja-ohjaaja Katariina Lillqvist kiinnostui 1980- ja 1990-lukujen taitteessa nukkeanimaatioiden teosta nähtyään Tampereen lyhytelokuvajuhlilla tshekkiläisiä nukkefilmejä. Suomesta puuttuivat tuolloin nukkeanimaatioiden tekijät. Lillqvistin tie veikin lopulta Prahaan alaa opiskelemaan.
"Itse asiassa olisin saattanut aivan yhtä hyvin päätyä Puolaan, jonne hain opiskelemaan nukketeatteria. Byrokratia oli nopeampaa silloisessa Tshekkoslovakiassa, josta vastaus tuli vuodessa, kun taas Puolasta en ole saanut vastausta vieläkään", Lillqvist kertoo.
Prahalaiseen elämänmenoon hän on perehtynyt jo 13 vuoden ajan. Lillqvistin elokuvat syntyvät suomalais-tshekkiläisen tiimin voimin Hafan Film Praha -tuotantoyhtiössä, yhteistyössä studio-ohjauksesta vastaavan Jan Balej´n kanssa. Lillqvist paitsi käsikirjoittaa ja ohjaa, mutta myös leikkaa elokuvansa itse. Nukkeja on tekemässä 10-henkinen ryhmä, lavastus on puolestaan Minna Soukan käsissä.
Lavaste-esiasteet
alulle Oulussa
"Yhteistyömme Minnan kanssa alkoi 12 vuotta sitten, kun pyysin häntä lähtemään kanssani Prahaan lavastamaan nukkeanimaation Hiilisangolla ratsastaja, jonka toteutumisesta ei ollut vielä mitään takeita", selvittää Lillqvist.
Minna Soukka muistelee, että elokuvan lavasteiden esiasteet, jättimäiset pahvivalokuvat, syntyivätkin ensin Oulussa, jossa hän opiskeli arkkitehtuuria. Kun ne sitten Prahaan Suomesta raahattiin, katsottiin valtion studiossa toimintaa hieman kieroon.
"Heillä on omat vahvat traditionsa nukkeanimaatioiden teossa. Kohtuullisesti olemme joutuneet siellä ottamaan yhteen", Lillqvist toteaa pilke silmäkulmassaan.
Jännitystä
pitää olla
Lillqvistin tarinoissa ollaan usein syrjittyjen ja sorrettujen puolella.
"Sen 13 vuoden aikana, mitä olen Prahassa asunut, olen nähnyt selvästi muutoksen, joka liittyy kapitalismin esiintuloon. Kaikki eivät ole olleet siinä prosessissa voittajia."
Sorrettujen asialla ollaan myös Lillqvistin kuusiosaisessa, romaniheimon tuhatvuotisesta vaelluksesta kertovassa sarjassa, Hiukseni ovat mustat - Tarinoita matkan takaa. Oulun lastenelokuvien festivaaleilla nähdään sarjan neljännen osan Suomen ensi-ilta.
Lillqvist kertoo kuitenkin luottavansa klassiseen satuun, josta pitää löytyä hyvä ja paha. Välillä nukkeanimaattorikin joutuu miettimään, mitä lapsille sopii näyttää.
"Tshekin televisiossa pohdittiin, voiko erästä elokuvaani esittää lapsille, koska siinä näkyy hirsipuu. Kukaan ei siihen tietenkään joutunut, mutta uhka oli olemassa. Mielestäni tällaisiakin asioita pitää pystyä näyttämään, sillä kyllähän lapsia jännitys kiehtoo. Jos mitään jännittävää ei saa olla, niin kyllä siinä lapsi menetetään pesuveden mukana."
Franz Kafkan novelliin perustuva Maalaislääkäri (1995) on Lillqvistin tuotannon hurjimmasta päästä, mutta se onkin suunnattu yli 13-vuotiaille.
Katariina Lillqvist asuu sekä Prahassa että Tampereella. Prahasta elokuvantekijän on helppo lähteä liikkeelle.
Kulttuurivientiä parhaimmillaan
Lillqvistin töitä onkin nähty elokuvafestivaaleilla ympäri Eurooppaa. Palkintojakin on tullut muun muassa Berliinin ja Krakovan elokuvafestivaaleilla. Kotimaassa Lillqvist on palkittu Tampereen lyhytelokuvajuhlilla elokuvistaan Ksenia pietarilainen (1999) sekä Tyttö ja sotamies eli kuinka keisari menetti jalkansa (1995).
"Elokuva on helppoa kulttuurivientiä: kopio kainaloon ja matkaan. Tanssijoilla ja teatterintekijöillä lähteminen ei ole aivan näin yksinkertaista."
Oulun kansainvälisillä lastenelokuvan festivaalilla nähdään Katariina Lillqvistin koko tuotanto. Lillqvist on tshekkiläisen Jan Balej'n ohella XXI festivaalin kunniavieras, myös Balej'n tuotantoa esitellään laajasti.