Tyttö istui oululaisessa elokuvateatterissa, sen kokoisena, että jalat eivät yltäneet penkiltä likikään lattiaa. Elettiin 1960-luvun alkupuoliskoa. Kankaalla pyöri Disneyn Lumikki ja seitsemän kääpiötä.
Viikon kuluttua, joulukuun toisena samainen Tuula Leinonen (s. 1959) emännöi Taideteollisen korkeakoulun Lume-keskuksessa animaatioseminaaria, joka etsiskelee näkökulmia alan yhteistyön kehittämiseen. Jatkoa asian puinti saa Turussa ensi toukokuussa ensimmäisen Though eye -daysin yhteydessä. Tapahtuma on luotu samannimisen joka toinen vuosi toteutettavan festivaalin aisapariksi.
60-lukuisen Lumikki-istuntonsa jälkeen Tuula Leinosen tie on vienyt nykyiseen työosoitteeseen Helsingin kaupungin opetusviraston oppisopimuskeskukseen. Projektikoordinaattorina hän luotsaa animaation oppisopimuskoulutushanketta linkillä Helsinki-Tallinna.
Kun yleensä ajatus kulkee niin, että mikä koskee Helsinkiä ei sitten koskekaan muuta Suomea, on Tuula Leinosesta kuitenkin juuri tämän Uudenmaan työ- ja elinkeinoelämän keskuksen taustoiman hankkeen myötä tullut suomalaisen animaatiokentän kartoittaja.
Eikä silloin puhutakaan ainoastaan lumikeista, siis elokuvateattereissa, dvd-levyillä leviävistä tuotteista vaan huomattavasti laveammasta ilmiöstä, joka vyöryy esiin erilaisilla levitysalustoilla - esitellen yhtä suvereenisti suomalaista painokonetta kuin nettivirrassa vaatimattomampaakin kompositiota.
Osaamista
etsimässä
Kun puhutaan kansainvälisestä yhteistyöstä, ajatellaan hyötynäköisesti, että sen tulisi täydentää suomalaista osaamista. Niinpä Tuula Leinoselle ja kumppaneille animaatiokoulutussuunnitelman yhteydessä heräsi kysymys, mitä suomalainen animaatio-osaaminen sitten on. Ja mikä on sen mittakaava.
"Vallalla on käsitys, että animaatiota tehdään hyvin vähän. Onkin ollut sillä tavalla iloinen yllätys, että tuotantoyhtiöitä, etenkin pieniä, on syntynyt viime vuosina paljon. Ja osaamista löytyy."
Jo tehdylle kartoitukselle ja ajatuksissa muotoutuvalle tarkemmalle jatkoselvitykselle tekijä löytää myös uuden funktion: "Se voi tehdä suomalaista animaatiotuotantoa tunnetuksi."
Miksi Tuula Leinonen tarttui koko Suomea kurkusta animaation vuoksi, kuittautuu näin: "Ala on sen verran pieni eikä voi olettaa, että osaajat pysyisivät juuri siinä paikassa missä kulloinkin ovat. Tapahtuu liikkumista, elämistä."
Sen vuoksi haaviin haluttiin kaikki mahdollinen löydettävissä oleva koulutus- ja tuotantotieto. Lähteitä hän haali kaikkialta rekistereistä listoihin.
Vankka näkemys puhuu sen puolesta, että animaatiolle on nyt niin sanotusti tilaus: "Aika vaikea ajatella nykyään moniakaan graafisen alan tai perinteisenkään elokuvan tuotantoa ilman että siellä olisi jotain animoitua puhumattakaan peliteollisuudesta malliesimerkkinä. Tämä toimiala on voimakkaassa kasvussa."
Tuutorointia ja
makua maisteriin
Kun tekniikka on tullut helpommin saatavaksi, on animaatiopuolella varsinaisten koulutusreittien rinnalla myös "itseoppineisuus" nostanut vankasti väkeä alalle.
"Jos ajatellaan mitä kaikkea animaattorin pitää osata, niin ei vuoden opiskelulla pääsee muuta kuin sen verran sisälle että tietää onko kyseessä oma ala vai ei. Animaation liittyvä katsomiskokemus voi olla kyllä vauhdikas kepeä, mutta tekeminen on kaikkea muuta."
Pikakelauksellakaan ei voi ohittaa suomalaisen animaatioalan koulutuksen pioneeria medianomitasolla. Sehän on Turku, missä ammattikorkeassa on erityinen linja.
"Vallalla on jotenkin sellainenkin harha, että media-alalla koulutettaisiin paljonkin ammattikorkeissa, mutta animaation osuus on hyvin vaihteleva. Aikalailla samat opettajat kiertävät. Tampereella opetus on ehkä vakiintuneinta ja systemaattisinta sitten Turun. Taideteollisessa korkeakoulussa on yksi vakituinen animaatiolehtori, joka palvelee ja opettaa eri osastoilla. Lahdessa toistaiseksi pääsääntöisintä opetus on ollut muotoiluinstituutin videolinjan loppupuolen opinnoissa."
Pohjoisempia pisteitäkin on jo kosolti; Raahessa Lybeckerin käsi- ja taideteollisuusoppilaitos, Limingassa taidekoulu, Kokkolassa, ...
"Juuri viime aikoina on ruvennut viriämään tosi kiinnostavia asioita, jotka ovat aivan alkuvaiheessa. Esimerkiksi Oulussa POEMissahan (Pohjoinen media- ja elokuvakeskus) on tällä hetkellä tavallaan tuutoroinnissa vajaa puolenkymmentä ihmistä, Pasi Pirttiahon ja Lauri Warstan hoteissa. Rovaniemelle ollaan nostattamassa projektina animaatiostudiota Santaparkin yhteyteen. Ja esimerkiksi Lapin yliopistostahan animaation tapaa huipputasolla, ihan maisteriohjelmissa. "
Jatkuvan tuotannon firmoja vähän
Onko mainostoimisto yleisempi paikka kuin elokuvafirma animaation teossa?
"Mainostoimistot ovat animaatioiden suurimpia tilaajia. Mutta voi sanoa että firmoille, jotka ovat erikoistuneet jatkuvaan tuotantoon animaatiossa, ovat mainokset myös hyvin tärkeä osa. Onko firma profiloitunut ihan suoraan mainostoimistoksi vai miksi vaihtelee."
Kartoituksen haasteeksi Tuula Leinonen kuvaa niin sanotusti firmalta firmalle tapahtuvaa siirtoa: "Vaikkapa niin että suuri suomalainen paperikoneyhtiö tilaa cd-rompun, jossa kerrotaan miten kone käyttäytyy. Rompun lähettäminen vaikka Etelä-Amerikkaan on huomattavasti havainnollisempaa kuin tiiliskiven kokoinen kirja (manuaali)."
Ensimmäinen kierros on takana. Sen kertoma on arvattavissa: Kapein yhtiökärki on siellä missä tehdään jatkuvaa animaatiotuotantoa. Seuraavana tulevat ne, joilla animaatio on erikoistumisen kohteena. Sitten firmat joissa animaatio on yksi osa toimintaa, ja joissa tehdään paljon animaatiosovelluksia ei itsenäisiä animaatioita.
Ikään kuin
teollista muotoilua
Minkä verran elokuvaa ja kuvataidetta opiskelleen animaatioalan kartoittajan Tuula Leinosen mielestä itsestään animaatio on taidetta ja minkä verran jotain muuta?
"Tuon rajan vetäminen on vaikeaa. Näkisin enemmänkin että animaation tekijä on vähän kuin teollinen muotoilija, joka käyttää taitoa eri tavoin. Toki on olemassa ihan galleriaväärtiä tavaraa ja sellaiseen suunnattua. Itse asiassa haukiputaalainen Periferia Productions tuotantoyhtiönä tekee animaattori Milla Moilasen toteuttaa juuri sen tyyppistä juttua."
Tänään tiistaina Helsingissä alkavat 20. Kettu-päivät, kotimaisen lyhyt- ja dokumenttielokuvan katselmus. Tulevana torstaina siellä asiaa on animaatioilla, aika moni tuotannoista tulee Turun ammattikorkeakoulusta.