Afrikan mantereen lounaisrannikolla sijaitsevan entisen Portugalin siirtomaan talous kasvoi viime vuonna yli viidenneksellä. Kasvun odotetaan vain nopeutuvan lähivuosina.
Kansainvälisten yritysten edustajat täyttävät maan pääkaupungin Luandan hotellit, joista alle 100 dollarin huonetta on vaikeaa löytää. Pääkaupungin uuteen ostoskeskukseen ajetaan kiiltävillä länsimaisilla autoilla.
Valtion kassaan on viime aikoina jäänyt yli kaksi miljardia dollaria vuosittaista ylijäämää. Mutta niin lujaa Angolalla ei mene, ettei se kärsisi puhtaan veden puuttumisesta, kolera-epidemioista ja nälänhädästä.
Maailmanpankin mukaan 70 prosenttia angolalaisista elää alle kahdella dollarilla päivässä.
Angolan siunaus on öljy, kirous korruptio - tarina, joka ei ole outo Lähi-idän öljyntuottajamaissakaan.
Kansainväliset öljy-yhtiöt maksavat nyt ennätyssummia saadakseen oikeuksia Angolan rannikon öljyyn. Pelkistä porausoikeuksista maksetaan satoja miljoonia, jopa miljardeja dollareja. Itse mustasta kullasta Angolan hallitus saa luonnollisesti vielä erikseen osuutensa, ja merkittävän osan öljyrahoista uskotaan menevän virallisen kirjapidon ohi.
"Jotta Angolan öljyrikkaudet auttaisivat myös tavallisia kansalaisia, on välttämätöntä, että öljyrahojen liikkeet saataisiin läpinäkyviksi", painottaa Witney Schneidman. Hän johtaa Afrikan talouteen erikoistunutta amerikkalaista Schneidman & Associates International -konsultointiyritystä.
Bill Clintonin presidenttikauden ulkoministeriössä Schneidman vastasi Saharan eteläpuolisen Afrikan kauppa- ja talouspoliittisista asioista.
Merkittävien löytöjen ansiosta Angolan öljyntuotanto on kymmenkertaistunut reilussa 30 vuodessa. Nyt öljyä pumpataan runsaat 1,5 miljoonaa barrelia päivässä.
Angolasta on tullut Yhdysvaltain kuudenneksi merkittävin öljyntuojamaa. Vuoteen 2015 mennessä Afrikasta tulevan öljyn odotetaan tyydyttävän 25 prosenttia Yhdysvaltain öljyntarpeesta. Afrikan öljyn strateginen merkitys on pantu merkille Washingtonissa.
Puolustusministeriö perusti viime vuonna erillisen Afrikan komento-osaston. Angolassa Yhdysvaltoja huolettaa Kiinan lisääntyvä läsnäolo. Kiinalle Angola on jo tärkein öljyntuojamaa.
Kiina tarjoaa miljardeja dollareja lainarahaa Angolalle, joka palkkaa kiinalaisia yrityksiä rakentamaan infrastruktuuriaan. Viimeisen viiden vuoden aikana maanteitä onkin rakennettu noin 4 000 kilometriä, yli puolet Angolan maantieverkosta. Myös rautateitä on kehitetty ja lentokenttiä modernisoitu.
Witney Schneidman ei usko, että Kiina pystyy loputtomiin lisäämään jalansijaansa Angolassa.
"Kiina on saanut maassa aikaan kehitystä, mutta Angolalle ei ole edullista jäädä riippuvaiseksi pelkästään yhdestä ulkoisesta toimijasta."
"Pitkällä tähtäimellä Angola tarvitsee yhä enemmän myös Yhdysvaltain vahvaa panosta, jotta se voi monipuolistaa talouttaan."
Schneidman kuitenkin varoittaa näkemästä Angolan tilannetta liikaa pelkkänä suurvaltojen kilpailuna. Angolalla ei olisi nyt varaa jäädä idän ja lännen väliin, kuten sille kävi itsenäistyttyään 1970-luvun puolivälissä. Silloin Yhdysvallat ja Neuvostoliitto yhdessä Kuuban kanssa tukivat vahvasti sisällissotaan ajautuneita poliittisia ryhmittymiä.
Neuvostoliiton tukema marxilainen MPLA-liike voitti 2002 päättyneen sisällissodan, jossa kuoli noin miljoona angolalaista. MPLA luopui kommunistisista periaatteistaan jo 1990. Vuodesta 1979 Angolaa on johtanut José Eduardo dos Santos, jonka hallinto syyttää pitkää ja veristä sisällissotaa edelleen talouden hedelmien epätasaisesta jakautumisesta ja vaalien lykkääntymisestä.
Hallituksen antamien uusimpien tietojen mukaan parlamenttivaalit on tarkoitus järjestää tänä vuonna ja presidentinvaalit ensi vuonna. Lupauksia vaaleista on tosin tehty jo aikaisemminkin, mutta vuoden 1992 epävakaissa oloissa järjestetyt vaalit ovat edelleen Angolan itsenäisyyden ajan ainoat.
Voi hyvin olla, että tänäkin vuonna maan johtajilla on parempaa tekemistä kuin kyseenalaistaa vaaleissa oikeutensa hallita maan öljyrahoja.