Maailman vaikutusvaltaisimpana naisena jatkanee runsaan kahden viikon kuluttua pidettävien liittopäivävaalien jälkeenkin Saksan liittokansleri Angela Merkel. Saksan voimanainen on matkalla kohti historiallista neljättä liittokanslerikauttaan.
Mielipidemittaukset tukevat Merkeliä ja ennakoivat hänen keskustaoikeistolaiselle CDU:lle ja sen baijerilaiselle sisarpuolueelle CSU:lle selkeää vaalivoittoa.
Ainoa televisioväittely haastajan, sosialidemokraattien SPD:n liittokansleriehdokas Martin Schulzin kanssa, julistettiin päättyneen Merkelin voittoon. Kriisien keskellä kaivataan muutoksen sijaan vakautta, siksi väittelyissä ei kannata provosoitua.
Schulzin on vaikea saada aikaan riitaa, sillä puolueet istuvat samassa hallituksessa. Epäonnisia päätöksiä ei voi panna yksin toisen kontolle.
Pienistä vastoinkäymisistä huolimatta Merkel on kovassa iskussa. Pakolaiskriisi notkahdutti Merkelin suosiota toissa vuonna, kun Saksa avasi ovensa syyrialaisille turvapaikanhakijoille. Nyt tuosta laskusta ei enää näy merkkejä, eikä CDU:n vaaliohjelmassa vaadita rajoituksia maahanmuuttoon. Tiukat puheet Turkin EU-neuvottelujen lopettamisesta kuulostavat silti Saksassa hyviltä.
Merkelin puolue lupaa painaa työttömyyden nykyisestä 5,5 prosentista alle 3 prosenttiin seuraavan kymmenen vuoden aikana. Kansalle luvataan verohelpotuksia ja lapsiperheille parempia etuuksia. Poliiseja on tarkoitus palkata lisää.
Saksalaisten, kuten myös suomalaisten, on helppo samastua Merkeliin. Ulkoiselta olemukseltaan hän voisi olla kuin kuka tahansa keski-ikäinen suomalainen sairaanhoitaja, opettaja tai lääkäri.
Merkeliä pidetään luotettavana, huumorintajuisena, asioihin perehtyvänä, tarmokkaana, vaatimattomana ja säästäväisenä. Kaikki ominaisuuksia, joita saksalaiset erityisesti arvostavat.
Merkel edustaa parhaimmillaan saksalaisia hyveitä: tehokasta järjestelmällisyyttä, joka yhdistyy luotettavaan laatuun. Hän on kuin saksalaisvalmisteinen auto, miellyttävän hillitty ja tyylikäs ulkomuoto, mutta konepellin alta löytyy tarvittavaa voimaa.
Merkel ei pidä itsestään turhaa meteliä, eikä häntä voi pitää varsinaisena kansanvillitsijänä. Saksa hänen suussaan kuulostaa sulavasti joltakin muulta kuin sotilaskäskyiltä. Törsääjää hänestä ei saa millään ilveellä, sen verran tarkkaan saksalaiset ovat pitäneet lukua hänen päällään nähdyistä vaatteista. Oopperajuhliinkin kelpaa usein se sama vanha peittävä raakasilkkiluomus.
Merkelin vaatimattomaan pukeutumiseen on kotikatsomossa tullut jo vuosikausia kiinnitettyä ihailevaa huomiota. Konstailematon yhdistelmä, jakkutakki ja suorat housut, ovat monen suomalaisnaisen tapaan myös Merkelin tavaramerkki. Perustana on vähäeleinen DDR-tyyli. Alati vaihtuvat värit kertonevat kuitenkin jotain Merkelistä tyynen pinnan alla.
Pikkutakeissa toistuvat vihreän ja sinisen eri sävyt samoin kuin harmaa, musta, punainen, ruskea, oranssi, keltainen, pinkki, violetti ja valkoinen. Merkelin jakku on aina laadukasta istuvaa materiaalia, jossa vaihtelua haetaan klassisella lovi- tai pystykauluksella, joskus jopa kauluksettomalla mallilla.
Merkel erottuu helposti Eurooppa-neuvoston ja G20-kokousten tummanpuhuvista rivistöistä räväkän punaisella jakullaan.
Asumieltymystä lukuun ottamatta Merkelin yksityiselämästä tiedetään varsin vähän. Ehkäpä siinä ei ole järin paljon kerrottavaa: lapseton avioliitto ja rouva aina töissä.