Verojen kytkeminen tuloneuvotteluihin voi jopa kiristää palkansaajien rasitusta. Työllisyysaste ei kohoa, kun rakenteellisia uudistuksia ei rohjeta tehdä.
Valtion talousarvioesitys ei enää synnytä poliittisia intohimoja. Kiista-asioita on vähän, kun lähes kaikki mahdollinen on leivottu hallitusohjelmaan. Ministeriöiden budjettikehyksetkin on lyöty lukkoon yhdessä tuumin niin tiiviisti, ettei edes ministeriöiden rahoista nouse riitaa. Takana ovat onneksi ne ajat, jolloin hallituspuolueet kiistelivät päiväkausia muutamista miljoonista markoista.
Valtiovarainministeri Antti Kalliomäen esittelemä budjettiesitys ensi vuodelle on yllätyksetön, jopa aneeminen. Kun yritysveroista ja opintotukien kaltaisista uudistuksista on jo aikaa sitten päätetty, rahanjako ministeriöiden kesken on helppoa. Jopa kuntarahoista oltaneen yksimielisiä.
Elokuun budjettiriihessä noussee keskustelua vain liikenneministeriön investoinneista, karsihan valtiovarainministeriö liikennerahoista 45 miljoonaa euroa. Samoin poistettiin lähes kokonaan sisäministeriön esittämät sisäisen turvallisuuden ohjelman rahat.
Valtiovarainministeriön talousarvioesitys leijuu vielä ilmassa, sillä tulopuoli on suurelta osin auki. Hallitus jättää tärkeimmän asian eli verot parlamentaarisen järjestelmän ulkopuolisten tuulten heiluteltavaksi. Tulopoliittinen sopimus varmaan kaipaa taustatukea ja kyytipoikaa, mutta jotain sentään olisi voinut jo tässä vaiheessa päättää. Kaiken huipuksi Kalliomäki väläytti verotuksen kiristämistä, jos tuloneuvotteluissa käy huonosti.
Budjettiesityksessä luvataan vain kahden prosentin inflaatiotarkistus verotukseen; lisäalennukset on kytketty tupoon. Ellei verotus kevene tuloratkaisun myötä, veronmaksajien keskusliiton mukaan esitys kiristäisi ensi vuonna hieman keskipalkkaisen suomalaisen verotusta.
Verotuksen kiristäminen olisi paluuta entiseen eikä sille tielle pidä lähteä. Suomen veroaste on EU-vertailussa yhä korkea. Kalliomäen väläyttämässä äkkikäännöksessä ei olisi järkeä, ovathan asteittaiset palkkaveron kevennykset ovat olleet menestyksellisen talouspolitiikan kivijalka koko laman jälkeisen ajan.
Erityisen nyrpeitä olivat työnantajien kommentit. Siellä olisi haluttu päätöksiä veroista jo nyt, ennen tuloneuvotteluja. Aikaisemmin työnantajat eivät ole näin innokkaasti olleet irrottamassa veroja tuloratkaisusta. Nyt ilmeisesti ennakoidaan kovia neuvotteluja, jopa tupon kaatumista ja liittokohtaisia sopimuksia. Raha tuskin on sovinnon este, vaan ay-liikkeen vaatimus muutosturvasta. Tätä työnantajat eivät hyväksy.
Valtiovarainministeriön budjettiesitys on 50 miljoonaa euroa ylijäämäinen. Tätä "onnea" ei kestä kauan. Kun hallitus tuponeuvottelujen yhteydessä alentaa palkkaverotusta "merkittävästi", ylijäämä vaihtuu alijäämäksi, koska menoja ei aiota leikata. Päätöksiä on tehtävä myös matalapalkka-alojen tuesta.
Kansantalous kasvaa ennusteiden mukaan ensi vuonna 2,8 prosenttia, joka on ehdotonta kärkeä Euroopassa. Alle kolmen prosentin kasvu ei kuitenkaan riitä. Valtiontalous uhkaa painua lähivuosina pakkasen puolelle työttömyyden ja ennen kaikkea väestön ikääntymisen vuoksi.
Kalliomäki tietää ongelmat, mutta ei halua ottaa käyttöön parannuskeinoja. Valtiosihteeri Raimo Sailaksen työllisyyspaperilla pyyhittiin jälleen pöytää. Budjettiesityksessä ei ole ainuttakaan uudistusta, joka vähentäisi työttömyyttä, nostaisi työllisyysastetta ja korjaisi rakenteellisia jäykkyyksiä.
Niin kauan kuin hallitus antaa nimenomaan rakenteellisissa uudistuksissa veto-oikeuden ay-liikkeelle, muutoksia ei saada aikaan. Jos työllisyysaste polkee paikallaan, Suomi uhkaa sairastua vaikeaan näivetystautiin.