Hannu Raittilan viimeisimmän teoksen Kirjailijaelämää vanavedessä Suomessa on jonkin verran keskusteltu siitä, voiko kirjailija elää ammatillaan.
Raittilan arvio on, että aika heikosti. Slovenialaisen kirjailijan Andrej Morovicin näkemys ei heitä paljon suomalaiskollegan kokemuksesta.
"Jos et halua kuolla, sinun on elettävä kirjailijana", Morovic nauraa makeasti Kemin kulttuurikeskuksessa.
Yhdeksän kirjaa kotimaassaan julkaissut ja monenlaista elämänsä taipaleella tehnyt Morovic (s.1960) päätti kaksi vuotta sitten keskittyä vain kirjoittamiseen. Suomalaisittain suhteellisen kalliiden kirjojen ja vähien apurahojen maassa kirjailijan leipä ei ole leveää.
"Täytyy olla lapseton, elää vaatimattomasti ja yksinkertaisesti, erakkona", hän listaa myhäillen. Yksi tärkeä kirjailijoiden tukipylväs ovat muutama vuosi sitten tulleet kirjastokorvaukset.
Kirjoittamisen pakko
Morovic huomasi lukiossa kirjoittamisen taitonsa, mutta vasta 25-vuotiaana syntyi kirjoittamisen pakko. Silloin ilmestyi hänen ensimmäinen kirjansa, pitkä novelli. Mutta vasta nyt vuosia ulkomailla liikkunut maailmanmatkaaja sanoo itseään ammattikirjailijaksi.
Slovenialaiseen kirjallisuuteen Morovic jätti peukalonjälkensä jo 1980-luvun puolivälissä. Purevasta tyylistään tunnettu kirjailija on elokuvaharrastaja, valokuvaaja, reportteri sekä festivaalien ja kulttuuritapahtumien järjestäjä, jolla on yhteiskunnallisesti tiedostava sydän.
Hän on kirjoittanut myös kirjan kokemuksistaan ihmiskilpenä olosta, kun kansainväliset aktivistit yrittivät estää hyökkäyksen Irakiin.
Hänen viimeisin, tänä vuonna ilmestynyt teoksensa Seks, ljubezen in to (Seksi, rakkaus ja se) on myös kirja, jossa matkustetaan paljon. Kirjan on katsottu olevan ainakin osittain omaelämäkerrallinen. Teoksen taustakuviona ovat rakkaus ja naiset. "Kaikki pyörii venuskukkulan ympärillä", kirjailija heittää.
Morovicin kirjoja ei ole suomennettu. Hän en slanginsa kääntyy työläästi muille kielille. "Tiedän, että sitä on aika vaikea kääntää, mutta teen työtä ja yritän yksinkertaistaa kieltäni. Ehkä sitten saan kirjojani käännetyksi suomeksi."
Isompia yleisöjä hän tavoittelee muun muassa matkakirjoilla.
Duaalin tehot
Morovic on vierailulla Kemissä ja Rovaniemellä kuuden muun slovenialaisen kirjailijan kanssa. Lapista ryhmä jatkaa Helsingin kirjamessuille. Seurueen mukana matkaa slovenialaisen kirjallisuuden kääntäjä ja Slovenia-seuran perustaja Kari Klemelä.
Klemelän mukaan Slovenia on Suomen lailla kulttuurien siirtymävyöhykettä. Pieni maa on pitänyt pintansa ja itsenäistynyt pitkälle kielellisen ja kulttuurisen identiteetin säilymisen ja ylläpitämisen ansiosta.
Jugoslavian hajoamisen jälkeen itsenäistyneessä Sloveniassa pelätään nykyään, että oma kulttuuri joutuu liikaa amerikkalaisen kulttuurituonnin puristuksiin. Samojen ongelmien parissa painitaan Suomessakin.
Itse sloveenin kieli on harvinaisuus eurooppalaisessa kieliperheessä. Sloveenissa on nimittäin yksikön ja monikon lisäksi säilynyt duaali, kaksikko. Klemelä arvelee, että sloveenin lisäksi ilmeisesti vain Saksan itäosissa puhutussa sorbin kielessä on duaali. Sitä käytetään, kun puhutaan kahdesta ihmisestä, esineestä tai asiasta.
"Se on mukava asia, hienoa, että se on kielessämme. Hyvä työkalu kun kirjoittaa pareista", Morovic toteaa.
Klemelän mukaan duaali on erityisen tehokas ja ytimekäs runoudessa. "Mutta kääntäjälle se on ongelma."