Yritysjohtaja Anders Igel oli tunnettu kovista otteistaan jo vuonna 2002, kun hän siirtyi Lontoosta Tukholmaan ryhtyäkseen Telia-Soneran toimitusjohtajaksi.
Hallintoneuvosto, johon kuului muiden muassa entinen pääministeri Ingvar Carlsson, ei selvästikään pelännyt sitä, vaan juuri Igelin kaltainen kovanahkainen yritysjohtaja haluttiin suomalaisruotsalaisen yritysfuusion toteuttajaksi.
53-vuotias Igel ei ole tehnyt kovinkaan paljoa kuvansa pehmentämiseksi. Pikemminkin hän on puhunut suorasukaisesti kannattavuuden lisäämisen tarpeesta, eikä ole väistellyt puheita henkilöstömäärän vähentämisestä.
"Ei pidä luulla, että suurten synergiaetujen saavuttaminen on toteutettavissa ilman leikkauksia", hän on selittänyt muun muassa ruotsalaisessa Dagens Nyheter -lehdessä.
Ilmeisestikään "syyttä" Igel ei ollut vihattu ruotsalaisessa telejätissä Ericssonissa, jolta hän lakkautti kokonaisen tehtaan Norrköpingissä. Tämä tapahtui ennen kuin hän siirtyi hoitamaan paperiyritys Esselten johtotehtäviä Britanniaan kolmeksi vuodeksi.
Ay-liike tukena
Telia-Sonerassa Igelillä on kuitenkin henkilöstön vähentämisuhasta huolimatta ollut takanaan ammattiyhdistyksen tuki. Tuen varaan hän tosin saattoi laskea vasta sitten, kun yritysfuusio oli selvä. Sitä ennen ammattiyhdistys oli Teliassa pelännyt juuri hänelle leimallista kovuutta.
Igel on sitä paitsi paljastanut, ettei hän ollut kiinnostunut pelkästään Teliasta. Häntä houkutteli alunperin nimenomaan suuryritys Telia-Sonera.
Igelillä on ansionsa. Hänellä on kaksi tutkintoa, diplomi-insinöörin ja ekonomin tutkinnot, ja kokemusta vastata hallintoneuvoston odotuksiin. Toki tehtäväkin on vaativa, sulauttaa kaksi erilaista yrityskulttuuria kovilla markkinoilla toimivassa yrityksessä.
Tehtävä on vielä kesken, mutta hänen luotetaan selviytyvän siitä. Työkseen yrityksiä arvioivat analyytikot eivät ole löytäneet Igelin pätevyydestä puutteita.
"Tosi kiva" mies
Aivan Telia-Sonera -kautensa alussa Igel jonkin verran pehmitti henkilökuvaansa.
Hän kertoi olevansa "tavallinen tukholmalaiskaveri, jolla on neljä tyttöä" (kolme tytärtä ja vaimo), mutta siihen perhettä koskevat paljastukset sitten jäivätkin.
Hänen tiedetään pelanneen koripalloa ja oman kertomansa mukaan hän pelaa myös golfia.
Eräässä haastattelussa hän kertoi palaavansa erittäin mielellään Lontoosta taas takaisin kotiin ja kaivanneensa erityisesti keväistä Tukholmaa.
Erään iltalehden toimittaja yritti saada häneltä henkilöhaastattelun, mutta vastaukset eivät juurikaan valottaneet hänen persoonaansa. Oli ollut "tosi hauskaa" saada työ Telia-Sonerassa. Perheen mielestä uudesta tehtävästä tulisi varmasti "tosi kiva". Oli taas "tosi kiva" päästä käyttämään kansainvälistä yhteysverkostoa. Ja vaimon mielestä oli tietenkin "tosi kiva", että hänen miehensä sai Lontoon jälkeen vielä paremman työpaikan.
Vaikka taloustoimittajat ovatkin antaneet hyvät arvosanat Igelille yritysjohtajana, juuri hänen kova asenteensa on koettu pelottavaksi.
Ja kun Igel korvasi eläkkeelle siirtyneen suositun naisjohtajan Marianne Nivertin, nähtiin se merkiksi paluusta paluusta vanhanaikaisen miehiseen ja autoritääriseen yrityskulttuuriin.
Pehmennystä ei tule
"Valitettavasti ammattiyhdistys näyttää edelleen olevan sinut juuri tällaisen johtamistyylin kanssa. Muutoksia tietysti tarvitaan, mutta tänä päivänä ne pitää toteuttaa humaanisti ja ihmisarvoa kunnioittaen", muuan yrityskonsulttina toimiva entinen maakäräjäjohtaja arvioi.
Mutta kuten sanottu, Igeliä koskevia kriittisiä arvioita on esitetty Ruotsissa yllättävän vähän. Kovuutta ei pidetä yritysmaailmassa syntinä, niinpä persoonana jäykän ja vakavan sekä aina muodollisesti pukeutuvan Igelin tuskin tarvitsee pehmentää imagoaan.
Niinpä nyt, kun hänen rinnaltaan on lähtenyt kaksi suomalaista johtajaa, hän kuittaa tapaukset kertomalla olevansa vain "pahoillaan".