Oulu Pikkupojasta Anatoli Gomonov haaveili kahdesta ammatista, lääkärin ja valmentajan. Kun seitsenlapsisessa perheessä ei ollut rahaa koulutukseen, hän valitsi rakentajalinjan ammattikoulussa, josta sai koulupuvun ja kolme ateriaa päivässä.
Rakennustyön ohella nuori mies jatkoi opiskelua ja harrasti urheilua. Hän paini ja nyrkkeili, mutta tutustui urheiluakrobatiaan, joka vei mukanaan. Myöhemmin hän vaimonsa kanssa yhdessä valmensi akrobatiavoimistelijoita yli 20 vuotta.
Armeijan jälkeen ovi aukeni lääkäriopintoihin, mutta ne saivat jäädä. Ei perhe pystynyt tukemaan seitsemän vuoden koulutusputkeakaan. Urheiluakrobatiassa saavutettu urheilumestarin arvo avasi ovet taas Moskovan urheilukorkeakouluun. Se myös oikeutti hänet valmentamaan opiskelun ohella.
Ennen Neuvostoliiton romahdusta ei Anatoli kiinnostanut lähteä ulkomaille. Hän halusi pysyä kotimaassa, jossa urheilijoilla oli hyvä työskennellä. Ilmassa oli myös patrioottista henkeä: haluttiin valmentaa oman maan urheilijoita. Eikä ulkomaille haluttu valmentajia päästääkään, koska heidän pelättiin siirtävän valmennustietoa. Pelko oli turha Anatolin mielestä.
"Ei 30 vuoden aikana hankittua teoriaa ja käytännön niksejä pysty parissa kuukaudessa siirtämään."
Kun aika muuttui, Anatolikin kävi Puolassa valmentamassa. Sitä kokemusta hän käyttää Oulussa hyväkseen. Puolassa hän oppi valmentamaan havainnollistamalla asioita, vaikkapa elekielellä,piirtämällä tai ottamalla kengät jalastaan ja näyttämällä. "Kyllä lapset ymmärtävät."
Suurin tähti Anatolin valmennettavissa on ollut voimistelija Aleksandr Ditjatin, jonka kakkosvalmentaja hän oli. Myös olympialaisvoittaja Natalia Ziganshina ja Euroopan mestari Gulnara Ziganshina ovat myös olleet hänen valmennuksessaan.
Oulun Pyrinnön valmentajana Anatoli on ollut yli kaksi kuukautta. Hänen tiedoistaan ja taidoistaan saavat oppia 40 voimistelevaa lasta ja nuorta, tyttöjä ja poikia, jotka iältään ovat 9-16-vuotiaita.
Valmentaminen on luovaa työtä, Anatoli määrittelee. Hän siteeraa erästä kuvanveistäjää, jonka työn määrittelyyn sopii yhtä hyvin valmennus. "Se on sitä, että ottaa käteensä kivipalasen ja ottaa siitä kaiken liian pois."
Samalla tavalla pitkällä kokemuksella ja koulutuksella Anatoli näkee voimistelijoiden tekevän virheitä, joita heidän omat valmentajansa tai muut ihmiset eivät huomaa. Hän neuvoo miten vioista pääsee eroon.
Ryhmiä johtavia Pyrinnön valmentajia venäläisvalmentaja kehuu. Joku tekee työtä sydämellä. Joistakin näkee, että he ovat innokkaita tekemään kovasti töitä. Hän näkee myös pienten tyttöjen joukon, joiden eteen kannattaa valmentajan uurastaa
"Toivoisin kyllä parempaa perustaa valmennukselle, parempaa valmennuspaikkaa. Kaikki välineet ja varastot pitäisi olla yhdessä paikassa. Nyt lapset kulkevat kolmessa paikassa ja välineitä raijataan paikasta toiseen. Tämä on vaikeaa myös vanhemmille, jotka maksavat valmennuksesta."
Oulussa Anatoli viihtyy. Vain kylmä ilma saa miinusta, mutta plussaa kaupungin pienuus Pietariin verrattuna."Täällä ehtii tehdä enemmän asioita, kun välimatkat ovat pienet eikä tarvitse lähteä kolmella kulkuneuvolla kaverille."
Seura on huolehtinut valmentajalle asunnon, linja-autokortin ja kännykän. Asunnossa on televisio, josta voi katsoa kahta venäläistä kanavaa. "Vaikeinta alussa on valtava informaatiotulva. Ympärillä pyörivät 40 lasta ja joukko aikuisia, joiden nimet haluaisi muistaa. On opittava reitit eri paikkoihin ja urheiluterminologia..."
Suomen kieltä vieraileva valmentaja ei osaa. Pulmatilanteissa auttavat puolitoista vuotta yliopistossa venäjää opiskellut valmennusvastaavaa Krista Malo ja yksi äidinkielenään venäjää puhuva voimistelijatyttö.
Pyrinnön valmentajat ovat opiskelleet pikkuhiljaa venäläisiä sanoja, mutta niin on Anatolikin suomea. Hän osaa voimistelutermejä, kehon osien nimet ja myös päivittäin tarvittavia sanoja.