"Minä olen oikeastaan ihan onnellinen nyt", kertoo 31-vuotias entinen öljyteollisuusanalyytikko Alexander Whyte New Yorkin Union Squarella.
Hän on juuri saanut myytyä maalaamansa öljyvärityön. Hieman amatöörimäisillä kuvilla on kysyntää varsinkin aukion myyntikojuja kiertelevien turistien joukossa.
"Nämä maksavat satasen tai pari kappale ja olen tehnyt ne juuri sopivan kokoisiksi, jotta ne mahtuisivat mukavasti matkalaukkuun", Whyte paljastaa bisnesstrategiaansa.
"On sitten ihan ostajien asia, kuinka paljon ne näkevät näissä taidetta ja kuinka paljon matkamuistoa New Yorkista", hän jatkaa.
Bonukset
siinsivät silmissä
Jos Whyteltä olisi vuosi sitten kysytty, mitä hän kuvittelee tekevänsä vuoden päästä, vastaus olisi tuskin ollut, että hän on myymässä itse maalaamiaan tauluja Union Squaren torilla.
"Olin vakaasti nousujohteisessa uraputkessa isossa investointipankissa ja kuvittelin, että se ura jatkuu vain ylöspäin", hän kertoo.
"Työnantajani maksoi minulle 150 000 dollaria vuodessa palkkaa ja sen päälle asuntoni 5 000 dollarin kuukausivuokran. Olin juuri pääsemässä kunnon bonusputkeen, kun tämä ryminä alkoi", Whyte kertoo.
Elämältä meni pohja, kun Whyten esimies kertoi viimeisenä työnään koko osaston saaneen potkut, hän itse mukaan lukien.
"Hädin tuskin sain kerättyä henkilökohtaiset tavarani. Uusi asunto piti löytää kolmessa viikossa. Oli sentään sen verran aikaa, kun oli alkukuu ja vuokra oli maksettu kuun loppuun", Alexander Whyte kertoo.
Vanha tie
oli tukossa
Tuhansien muiden tapaan Whyte joutui järjestelemään elämänsä uudestaan.
"Vuokrasin kaksion Brooklynin puolelta, kannoin tavarani sinne ja ryhdyin miettimään, mitä seuraavaksi. Monet työtoverini yrittivät epätoivoisesti löytää uudestaan entisen kaltaisia töitä, mutta se tie on kyllä nyt pitkäksi aikaa tukossa, eihän investointipankkejakaan enää ole edes olemassa", hän jatkaa.
"Oli pakko ajatella koko minäkuva uudestaan. Kun olen aina pitänyt väreistä, yksi ystäväni neuvoi tekemään tauluja ja myymään niitä täällä. Tulin sitten pariksi päiväksi kokeilemaan ja tästähän on tullut ihan kannattavaa", Whyte nauraa.
"Näitä menee neljä-viisikin päivässä ja se riittää minulle ihan hyvin", Whyte kertoo.
"Itse asiassa minä en enää edes haluaisi takaisin tekemään 12-13 tunnin työpäiviä kuutena päivänä viikossa kravatti kaulassa. Nythän minulla on niin suuri vapaus, että se korvaa kyllä pienemmät tulot", Whyte kiittelee.
Koiria ulkoiluttamalla
tienaa hyvin
Whyten mukaan osa hänen entisistä työtovereistaan on joutunut käyttämään samalla tavalla mielikuvitusta löytääkseen uuden toimeentulon.
"Yksi entinen valuutta-analyytikko kuljettaa nykyään koiria ulkona ja tienaa oikein hyvin. Toinen perusti yhden miehen paperinsilppuamisfirman ja kulkee silppurivaununsa kanssa yrityksissä tuhoamassa asiakirjoja ja tietokonetallenteita. Homma tuottaa kuulemma kymppitonnin kuussa", Whyte selvittää.
Whyten mukaan pankkityönsä menettäneistä vaikeinta on niillä, joilla identiteetti ei anna periksi ryhtyä tekemään jotain ihan muuta.