Sauli Niinistöltä varovaista tukea Emmanuel Macronin puolustusaloitteelle, vaikka uusien joukkojen ilmiasu on epäselvä. Sen sijaan rahaliiton kehittämisestä näkemykset ovat yhä kaukana.
Suomi ei ole Ranskan keskeisin liittolaismaa, eikä Ranska ole Suomelle se eurooppalaismaa, johon katseet ensimmäisenä suunnataan.
Toisaalta Suomella ja Ranskalla on helppo löytää yhteisymmärrys useimmissa kysymyksissä. Tämä näyttäisi koskevan eritoten puolustusasioita. Sen sijaan EU:n talousintegraation syventämisessä mailla on linjaero.
Tämä tuli selkeästi esiin, kun Ranskan presidentti Emmanuel Macron keskusteli torstaina Suomen poliittisen johdon kanssa Helsingissä. Presidentti Sauli Niinistön kanssa Macron puhui turvallisuudesta, pääministeri Juha Sipilän (kesk.) kanssa taloudesta.
Suomelta vihreää valoa
Toukokuussa 2017 presidenttinä aloittanut Macron on tehtaillut vajaassa puolessatoista vuodessa ison kasan aloitteita myös ulkopolitiikkaan. Yhtä sellaista eli ajatusta eurooppalaisista interventiojoukoista hän markkinoi myös Helsingissä.
Suomi on Niinistön mukaan Suomi valmis tulemaan jollain lailla mukaan hankkeeseen.
Idea on vielä sen verran raakile, ettei sen käytännön ilmiasusta tiedetä. Sen taustana on kuitenkin Ranskan kokemus siitä, että se on jäänyt yksin taistelemaan islamistikapinallisia vastaan Pohjois-Afrikassa.
Myös Natolla ja EU:lla on omat nopean toiminnan joukkonsa. Ranskan kaavailemat joukot olisivat EU:ta huomattavasti pienemmän maaryhmän erikoisyksikkö.
Trump peikkona
Macron sanoi lehdistötilaisuudessa Niinistön kanssa, etteivät uudet eurooppalaiset turvallisuusrakenteet missään tapauksessa kilpaile Naton kanssa.
Toisaalta eurooppalaisen puolustusyhteistyön tiivistämisen takaa pilkistää epävarmuus sitä, onko Yhdysvallat enää täydestä sydämestä valmis Euroopan puolustamiseen. Presidentti Donald Trumpin varoitukset ja vaihtuvat kannat ovat antaneet vauhtia vaihtoehtoisten mallien rakentamiselle.
Itsenäinen, Yhdysvalloista riippumaton turvallisuuspolitiikka on vanha ranskalainen perinne. Ranska oli pitkään sivussa Naton sotilasrakenteista.
Suomi auttoi jo kerran
Mikä sitten voisi olla Suomen etu Ranskan pesaamisesta?
Eurooppalaisen puolustuksen vahvistaminen on Suomelle hyvästä, tapahtui se sitten EU:n puitteissa tai pienemmässä piirissä. Suomi tuskin on ihan heti lähettämässä sotilaitaan Ranskan tueksi Maliin, mutta luonnonkatastrofiin ja muuhun pehmeämpään turvallisuuteen löytyy pelimerkkejä.
Sitä paitsi Suomi on jo kertaalleen rientänyt Ranskan tueksi.
Marraskuun 2015 terrori-iskut Pariisissa laukaisivat ensimmäisen kerran EU:n Lissabonin perussopimuksen artikla 42:n, jossa EU-maat lupaavat auttaa hyökkäyksen kohteeksi joutunutta jäsenmaata. Suomi lähetti tuolloin lisää rauhanturvaajia Libanoniin, jotta Ranska sai sieltä omia sotilaitaan kotimaan kamaralle.
Tämän tyyppisestä eurooppalaisesta solidaarisuudesta Macron ja Niinistö puhuivat lehdistötilaisuudessa useaan otteeseen. Tämä tarkoittaa sitä, että samat eurooppalaiset arvot omaavat maat auttavat hädän tullen toisiaan.
Eurobudjetti pelottaa
Myös Macronin ja Sipilän yhteinen tiedostustilaisuus iltapäivällä sujui yhteisymmärryksen ja keskinäisen kehumisen hengessä. Vasta kun Sipilä oli saattanut Macronin mustaan autoon ja palasi vastailemaan suomalaistoimittajien kysymyksiin, löytyi erimielisyyden aihekin.
Emun eli EU:n rahaliiton tiivistämisessä Macronilla on kiire. Hän haluaa euromaille budjetin, jolla estetään Kreikan kaltaiset syväsukellukset.
Macron sai kesäkuussa Saksan liittokanslerin Angela Merkelin periaatteellisen tuen eurobudjetille, mutta sen suuruudesta kahdella johtajalla on näkemysero. Merkelin mukaan se on "pikemmin kymmeniä miljardeja kuin satoja miljardeja euroja".
EU:n pienet pohjoiset jäsenmaat eivät ole syttyneet eurobudjetille, koska ne pelkäävät euroalueen muuttuvan sen kautta tulonsiirtounioniksi.
Sipilä kertoi selittäneensä Macronille perinpohjaisesti Suomen vastahakoisuutta. Lähtökohta taloudellisiin shokkeihin varautumiseen on huono, jos maiden talouksien terveystilanne on kovin erilainen.
Kiltti Suomi säästää, jotta valtiovelka pysyy sovituissa rajoissa eli alle 60 prosentissa bkt:stä. Ranskan velka on lähempänä sataa prosenttia.