Ana­lyy­si: Sin­ni­käs ja le­veä­har­tei­nen mes­ta­ri­jouk­kue – Suomi on juh­li­nut alle 20-vuo­tiai­den maail­man­mes­ta­ruut­ta kolme kertaa kuu­des­sa vuo­des­sa

Maailmanmestaruus on seurausta uuden sukupolven vahvasta itsetunnosta, tinkimättömästä määrätietoisuudesta ja saumattomasta yhteistyöstä.

Suomi voitti nuorten MM-kisojen loppuotteluun lauantaina. Suomen vastustajana oli Yhdysvallat, ja ottelu päättyi Suomen 3-2-voittoon. Teemu Wilenius.
Suomi voitti nuorten MM-kisojen loppuotteluun lauantaina. Suomen vastustajana oli Yhdysvallat, ja ottelu päättyi Suomen 3-2-voittoon.
Suomi voitti nuorten MM-kisojen loppuotteluun lauantaina. Suomen vastustajana oli Yhdysvallat, ja ottelu päättyi Suomen 3-2-voittoon.
Kuva: Pasi Mennander
Teemu Wilenius.
Teemu Wilenius.

Maailmanmestaruus on seurausta uuden sukupolven vahvasta itsetunnosta, tinkimättömästä määrätietoisuudesta ja saumattomasta yhteistyöstä.

Suomalainen häviää aina. Suomalainen päästää kiekon omaan maaliin ratkaisevalla hetkellä. Joku muu maa juhlii mestaruutta.

Ei pidä paikkansa.

Viimeistään 2010-luvulla nuoret kiekkosankarit ovat murtaneet myytin.

Suomi on juhlinut alle 20-vuotiaiden maailmanmestaruutta kolme kertaa kuudessa vuodessa.

Rasmus Ristolainen ratkaisi jatkoajalla 2014, Kasper Kapanen toisti tempun 2016 ja Kaapo Kakko sinetöi nyt kultajuhlat 86 sekuntia ennen varsinaisen peliajan loppua. Onnistumiset kriittisillä hetkillä, panosten ollessa korkeimmillaan, eivät ole sattumaa. Ne ovat seurausta uuden sukupolven vahvasta itsetunnosta, tinkimättömästä määrätietoisuudesta ja saumattomasta yhteistyöstä.

Pelirohkeus on ottanut vihdoin tukevan niskalenkin häviämisen pelosta.

Laadukas juniorityö näkyy myös porrasta alempana. Suomi on pelannut neljänä vuotena peräkkäin alle 18-vuotiaiden poikien MM-finaalissa ja on tälläkin hetkellä ikäluokan hallitseva maailmanmestari.

Suomen historian viides alle 20-vuotiaiden MM-kultajoukkue oli kapteeninsa Aarne Talvitien näköinen ryhmä: riittävän vahva ja leveäharteinen.

Nuorilla Leijonilla riitti ratkaisijoita häikäisevistä häkkipäistä sihiseviin kärppiin. Tolppien välin tilkitsi turnauksen paras maalivahti, poikkihuilua vapaa-ajallaan taidokkaasti soittava Ukko-Pekka Luukkonen.

Mestariryhmä oli joukkue isolla J:llä. Yhteissuorituksen arvoa korostaa se, ettei Suomi saanut kisoihin läheskään parasta nippuaan. Kärkipelaajista Miro Heiskanen sekä Jesper Kotkaniemi tuikkivat NHL:ssä, ja Kristian Vesalainen asetti etusijalle Jokerien KHL-pelit.

Voi olla, että Vesalaista kaduttaa näin jälkikäteen.

Mestaruus tuo virkistävää vaihtelua historiankirjoihin.

Nuoret Leijonat ei ollut koskaan aikaisemmin juhlinut kultaa Pohjois-Amerikassa, saati voittanut pohjoisamerikkalaista vastustajaa finaalissa.

Päävalmentaja Jussi Ahokas oli oppinut vuodentakaisesta. Tällä kertaa Suomi ei tullut kumartelemaan ja nöyristelemään pieneen kaukaloon, vaan luotti alusta loppuun saakka omaan pelitapaansa.

Menestysreseptin pohja rakentui tilanteiden tunnistamisen ympärille. Nuoret Leijonat osasi rytmittää peliä esimerkillisesti sekä puolustaa ja hyökätä yhtenäisesti. Joukkue pystyi kontrolloimaan kiekkoa ja ylittämään keskialueen vauhdilla.

Ahokas oli oivaltanut, ettei pienessä kaukalossa ole pakko pelata nopeaa pystysuunnan lätkää. Meidän pelilläkin voi tehdä tulosta.

Peli on rehellinen, eikä tulos valehtele.

Nuoret Leijonat kasvoi mestariksi koettelemusten kautta: alkusarjan vaikeudet, puolivälierän onnekas tasoitusmaali ja sitä seurannut jatkoaikaratkaisu. Onni hymyili oikeaan aikaan, mutta loppujen lopuksi Suomi oli myös turnauksen paras joukkue.

Mestarijoukkueessa ei ollut tällä kertaa ainuttakaan Oulun alueen kasvattia. Tilanne on aikaisempiin turnauksiin nähden poikkeuksellinen.

Kärpät saa olla silti ylpeä Nuorista Leijonista, sillä kotkalainen Rasmus Kupari ja tamperelainen Aleksi Heponiemi ovat kehittyneet kovan tason pelimiehiksi seuran edustusjoukkueessa.

Nuorten Leijonien ykköspakin Henri Jokiharjun syntymäpaikan kohdalla lukee Oulu. Hänen isänsä Juha Jokiharju pelasi Kärppien divarijoukkueessa kaudet 1997–1999.

Juonikas Heponiemi iski MM-turnauksessa tehot 3+6=9 ja sijoittui pistepörssissä toiseksi. Ykkössentteri Kupari (1+4) nousi johtavaksi pelaajaksi loppua kohden.