Leijonien olympiapalapeli on Moskovan-turnauksen jälkeen vielä levällään. Kärppätaustaisista pelaajista Julius Junttila ja Sakari Manninen vahvistivat asemiaan valinnoissa.
Suhdanteet muuttuvat huippujääkiekkoilijan elämässä nopeasti ja arvaamattomasti.
Julius Junttila tutustui viime kaudella ammattinsa varjopuoliin, kun hän tavoitteli uuden työnantajansa Luulajan riveissä läpimurtoa Ruotsin liigan eliittiin.
Tuttujen tuuletusten sijasta hyökkääjä tuskaili tehottomuutta ja lopulta myös pohjeluun murtumaa, joka piti Junttilan pitkään sivussa tositoimista.
Vuosi sitten joululahjatoiveita hahmotellessaan Junttila tuskin osasi haaveilla komennuksesta Pyeongchangin olympialaisiin.
12 kuukauden aikana Junttilan elämässä on kuitenkin muuttunut moni asia. 26-vuotias hyökkääjä purki kesällä sopimuksensa Luulajan kanssa ja kurvasi kasvattajaseuransa Kärppien vahvuuteen hakemaan nostetta uralleen – tylyimpien arvioiden mukaan maitojunakyydillä.
Junttila tunnetaan nopeudestaan, mutta nousukiidon sähäkkyys ja jyrkkyys on yllättänyt jopa pelaajan itsensä. Kärppien kultakypärän hahmossa henkilöityy se, mitä NHL-pelaajien poisjäänti olympialaisista käytännössä tarkoitti.
NHL:n huhtikuisen päätöksen jälkeen olympiaovi oli yhtäkkiä auki pelaajille, joille maajoukkueuran huipennukseksi oli tätä ennen tarjolla korkeintaan MM-turnaus.
Junttila on tarjonnut syksyn aikana oppitunnin mestarillisesta tilaisuuksiin tarttumisesta.
Hän hyödynsi Kärpissä Mikko Mannerilta saamansa vastuun, otti joukkueensa reppuselkään ja oli hinaamassa Kärppiä väkevillä yksilösuorituksillaan Liigan kärkeen.
Syksyn maajoukkuepeleissä Junttila on osoittanut Leijonien päävalmentajalle Lauri Marjamäelle, ettei hän ole pelkkä kotimaan kenttien ihme.
Marjamäellä on vielä paljon pähkäiltävää olympiavalintojen kanssa, mutta Junttilan, Joonas Kemppaisen ja Teemu Hartikaisen suhteen päävalmentaja voi olla levollisin mielin. Kyseisen ketjun voisi heittää jäälle, jos olympiaturnaus alkaisi tänään.
Junttilan tapauksessa spekulointi ei koske enää olympiavalintaa, joka on – ilman loukkaantumista – varma. Lähinnä kyse on siitä, jatkuuko ura syksyllä KHL:ssä vai NHL:ssä, missä pelaaja on herättänyt jo alustavaa kiinnostusta.
Kärpissä Junttilaa ei ensi kaudella enää nähdä.
Päättynyt Moskovan-turnaus ei tarjonnut kovin paljon lisävalaistusta Suomen olympiajoukkueen valintoihin, jotka Marjamäki julkistaa 22. tammikuuta. Näytöt jäivät kautta linjan keskinkertaisiksi – kuten myös Leijonien esitys.
Junttilan ohella kärppätaustaisista pelaajista omia osakkeitaan kohensi Sakari Manninen. Haukiputaalta Kärppien kautta maailmalle ponnistanutta pelaajaa on vaikea sivuuttaa, kun olympiajoukkueen hyökkäysketjuja hahmotellaan.
Mika Pyörälä ei ollut Moskovassa mukana, mutta Kärpissä Marjamäen luottopelaajiin lukeutuneelle veteraanihyökkääjälle on varattu paikka Pyeongchangin koneesta. Marraskuun lopussa loukkaantunut Pyörälä on jo palannut seurajoukkueensa Bernin pelaavaan kokoonpanoon.
Kärppien kapteenin Lasse Kukkosen valintaa olympialaisiin voi pitää itsestäänselvyytenä. Oulun-vuosiensa jälkeen Marjamäki arvostaa Kukkosen henkisen johtajuuden erittäin korkealle.
Leijonia odottaa Etelä-Koreassa ahdas pukukoppitila, jossa on tiettävästi vain yksi vessanpönttö ja neljän pesupisteen suihkuhuone.
Tällä hetkellä Marjamäellä on kuitenkin mietittävänään paljon suurempia ongelmia. Kuten se, kenelle hän voi antaa hyökkäyksen toisen tuloksentekoyksikön vetovastuun.
Petri Kontiola on nyt vain varjo pelaajasta, joka häikäisi takavuosina kiemuroillaan.
Nuori maalitykki, Moskovan-turnauksesta puuttunut Eeli Tolvanen tarvitsee Pyeongchangissa vierelleen pelintekijän, joka tarjoilee hänelle laadukkaita syöttöjä.
Viimeistely oli viikonloppuna Leijonille totutun tuskaista. Tolvasen, 18, harteille lastataan maalinteosta suuria odotuksia. Jopa kohtuuttoman suuria.
Viime viikolla mediassa velloi urheilun tasa-arvokeskustelu, jonka keskiössä olivat myös Suomen naisten jääkiekkomaajoukkueen pelaajat. Puhetta riitti taas kaikesta muusta paitsi siitä, miten maajoukkueen valmistautuminen reilun 50 vuorokauden päässä odottavaan olympiaturnaukseen sujuu.
Päävalmentaja Pasi Mustosella on tahollaan samantyyppisiä haasteita kuin Marjamäellä.
Naisleijonat pelasi kohun keskellä oman turnauksensa, josta saldona olivat voitot Venäjästä, Saksasta ja Japanista sekä tappio Ruotsille.
Suomi hallitsi suvereenisti pelejään, mutta yhtä maalia varten joukkue tulitti kohtuuttoman määrän heikkolaatuisia laukauksia.
Onneksi joukkueella on kollektiivisessa muistissa historiallinen Kanada-voitto viime kevään MM-turnauksesta. Se kertoo, että joukkue on tehnyt olympiadin aikana paljon oikeita asioita ja valintoja.