Kahden ensimmäisen maailmancupviikonlopun perusteella Suomella on pohjoismaisissa hiihtolajeissa kolme potentiaalista ehdokasta palkintokorokkeelle olympialaisissa: Iivo Niskanen, Krista Pärmäkoski ja Eero Hirvonen.
Perinteisellä hiihtotavalla mainetta viimeiset neljä talvea niittänyt Iivo Niskanen on kantanut niskassaan mainetta, jonka mukaan hän on kuin 2010-luvun Harri Kirvesniemi: pelkkä perinteisen hiihtäjä.
Kaksi ensimmäistä maailmancupviikonloppua ovat osoittaneet, että kyseinen maine on silkkaa huuhaata. Niskanen pysyy maailman kärjen tahdissa myös vapaalla hiihtotavalla.
– Iivon ei tarvitse lainkaan hävetä vapaan tekniikkaansa, Suomen johtaviin vapaan hiihtotavan valmentajiin lukeutuva
Toni Roponen totesi sunnuntaina Eurosportin hiihtolähetyksessä.
Niskanen on Suomen ässä numero yksi Pyeongchangin olympialaisissa, joiden avajaisia vietetään 67 päivän kuluttua. Oulussa syntynyt savolainen on marraskuussa maailmanluokan kunnossa. Jos Niskanen vain pysyy terveenä, hän on Koreassa suurimpia suosikkeja 50 kilometrin perinteisen kilpailuun.
Parantunut luisteluhiihto on signaali Niskaselle, että hän voi tarvittaessa osallistua skiahtloniin olympialaisissa. Niskanen joutuu miettimään tarkkaan valmentajansa Olli Ohtosen kanssa, kuinka monta matkaa hänen kannattaa hiihtää talven päätapahtumassa. Varmaa on, että luku on kolme tai neljä, ja että 50 kilometriä ja viesti ovat lukitut vaihtoehdot. Valinta tapahtuu perinteisen sprintin, skiathlonin tai molempien välillä.
Niskanen ei ole todennäköinen mitalisti kummassakaan viimeksi mainituissa, mutta parhaana päivänään palkintopallilla molemmissa. Se vaikeuttaa hänen päätöksentekoaan.
Sen sijaan muilla Suomen pitkän matkan mieshiihtäjillä riittää pohdittavaa.
Matti Heikkisen alkutalvi on ollut vaikea, eivätkä muut miehet pysty taistelemaan edes maailmancupin pisteistä.
Sprinttimaajoukkue puolestaan on näyttänyt ottavat askeleen eteenpäin, mutta on eri asia, miten heidän vauhtikestävyytensä riittää Pyeongchangin erittäin vaativalla radalla.
Ristomatti Hakola voi yltää finaaliin, kuten myös Niskanen, jos hän päättää osallistua, mutta sprinttimitali on monen kiven alla.
Miesten hiihdon alkukauden ylivoimainen ykkösnimi on ollut Norjan Johannes Hösflot Kläbo, joka on voittanut kaikki viisi maailmancupin kilpailua. Kläbon irtiottokyky hengästyttää katsojankin, mutta aika näyttää, miten vasta 21-vuotiaan hiihtäjän kroppa kestää pitkän kauden rasitukset. On selvää, ettei hänen peruskuntopohjansa ole vielä lähimainkaan samanlainen kuin esimerkiksi maanmiehellä Martin Johnsrud Sundbyllä.
Naisten hiihdon puolella Krista Pärmäkoski osoitti Lillehammerissa, että Rukan viikonloppu oli vain työtapaturma. Pärmäkoski sairastui pari viikkoa sitten flunssaan, josta hän ei ollut kunnolla palautunut vielä Rukalla. Kun seokseen lisättin surkea suksivalinta, joka vei vielä takaa-ajon kisamotivaation, ei tarvitse ihmetellä, miksi Pärmäkoski floppasi Rukalla pitkillä matkoilla.
Lillehammerissa Pärmäkoski oli sprintissä toinen ja skiathlonissa seitsemäs.
Pärmäkoski on erittäin potentiaalinen mitaliehdokas samoilla matkoilla myös olympialaisissa, mutta hänkin joutuu Niskasen tavoin miettimään tarkkaan matkavalikoimaansa.
Pärmäkoski voisi periaatteessa olla jokaisella matkalla parhaana päivänään ainakin palkintopallin tuntumassa, mutta onko kaikkien kilpailuiden urakoiminen järkevää? Löytyykö Pärmäkoskelle mitat täyttävä kumppani parisprinttiin, kun naisten maajoukkueen muut kärkinimet konttaavat, eikä ampumahiihtäjä Mari Laukkasen hiihtovauhti ole ainakaan vielä viime talven luokkaa?
Oulun Hiihtoseuran kokeneelle Riitta-Liisa Roposelle on avautumassa erinomainen mahdollisuus napata olympialatujen toinen parisprinttipaikka.
YhdistetyssäEero Hirvonen ei yltänyt Lillehammerissa Rukan viikonlopun tapaan palkintopallille, mutta oli hyvässä vireessä lauantain joukkuekilpailussa, jossa Suomi oli neljäs. Hirvonen ei ole yhtä kova hiihtäjä kuin joukkuekaveri Ilkka Herola, mutta on hieman varmempi mäkihyppääjä.
Hirvosellakin on kuitenkin ollut omat vaikeutensa mäessä, eikä hänellä ole varaa antaa kärjelle metritolkulla tasoitusta. Herola puolestaan ponnahtaa välittömästi jopa potentiaaliseksi olympiavoittajaehdokkaaksi, jos hän löytää mäkeen muutaman lisämetrin.
Alkukausi on todistanut, että yhdistetyn joukkue on ottanut selvän askeleen eteenpäin. Suomi tappelee Pyeongchangissa pitkästä aikaa myös joukkuemitalista.
Nuorisokaartin kehityksen takia Hannu Mannisen olympiaedustukset saattavat jäädä pelkäksi haaveeksi.
Haaveen tasolle jää myös mäkihyppääjien olympiamenestys.
Suomalaiset mäkihyppääjät voivat menestyä tänä talvena vain, jos he saavat ottaa tornista vauhtia Spede Pasasen kehittämällä mäkihyppylingolla.
