Valion maitoauto on parkissa Pyykösjärven Valintatalon takapihalla. Myymäläpäällikkö Marjut Heinonen sukeltaa maitokaappiin ja käy saaliin kimppuun.
"Täällä on niin rauhallista, että voi antaa ajatuksen lentää", hän huikkaa maitopurkkien ja jugurttien valtakunnasta.
Viime aikoina Heinosen ajatukset ovat lennelleet maitokaapista Pekingiin ja reilun puolen vuoden päässä odottaviin olympialaisiin. Oulunsalolainen skeet-ampuja oli ensimmäisten kisoihin valittujen suomalaisurheilijoiden joukossa.
Maitokaapissa on sekin hyvä puoli, että lennokkaiden ajatusten keskelläkin pää pysyy kylmänä ja arki mielessä. Heinonen kuuluu siihen urheilijoiden joukkoon, jotka joutuvat tasapainoilemaan palkkatyön ja urheilun rajamaastossa. Yhtälö ei ole mutkaton.
"Ei niin, mutta itsepä olen tieni valinnut, joten ai auta valittaa", Heinonen sanoo.
"Voisinhan olla ampumatta tai vain harrastaa lajia."
Ampumalla ei
pysy leivässä
Tavallisena tammikuun arkipäivänä arjen ja urheilun linkittäminen sujuu. Toisin on silloin, kun on pakattava haulikko pussiin ja lähdettävä maailmalle. Silloin venytetään työnantajan ymmärrystä ja oman kukkaron nyörejä.
"Esimieheni on luvannut, että saan virkavapaata aina, kun tarvitsen. Hyvä niin, mutta se tekee aina loven palkkaan", Heinonen paukauttaa asian ytimeen.
"Käytän leireilyyn ja kilpailureissuihini käytännössä kaikki lomani ja vapaani. Varsinaista oikeaa lomaa minulla ei ole ollut aikoihin."
Elokuussa Pekingin ampumaradalla Heinosen kanssa savikiekkoja tähtää rivi ammattiampujia. Esimerkiksi Saksan, Venäjän ja Italian parhaat ampujat ovat valtion leivissä olevia rajavartijoita, sotilaita tai poliiseja. Rivistöstä tuskin löytyy myymäläpäälliköitä yhtä enempää.
Heinonen olisi epäröimättä valmis vaihtamaan rooleja ammattilaisten kanssa.
"Se olisi ihana, ihmeellinen tilanne - suorastaan loistava", hän huokaisee ja antaa unelmiensa lähteä lentoon.
"Pystyisi ihan oikeasti keskittymään ammuntaan, ja moni muukin asia loksahtaisi kohdalleen. Saisi kuntoon ravitsemuspuolen ja omasta itsestä huolehtimisen. Olisi aikaa levätä - nyt tulee joskus sellaisia hetkiä, että on ihan pakko nukkua 12 tuntia putkeen."
"Mutta mistä sellainen raha yhtäkkiä tupsahtaisi? Ei mistään", Heinonen palaa pilvistä takaisin kaupan pienen konttorin jakkaralle.
Savikiekkoja ampumalla ei Suomessa tienaa leipää pöytään. Olympiakomitean tukisysteemeissä ammunta on luokiteltu järjestelmätuen piiriin kuuluvaksi lajiksi: OK:n ja Ampumaurheiluliiton piikkiin menevät kisamatkat, leirit ja välittömästi urheiluun liittyvät kulut kuten hieronnat ja panokset.
"Jos vaikka vuokran saisi maksaa tukirahoilla, niin silloin voisi pärjätä ilman palkkatyötä", Heinonen laskee.
Kisapaineet eivät
tule työpaikalle
Maitopurkit ovat siistissä järjestyksessä ja konttorihommat tehty. Heinonen päästää kassalla istuvan Susanna Haapajoen tauolle ja istahtaa itse kassajakkaralle. Vain harva kaupan asiakkaista on tunnistanut hymyilevän kassaneidin olympiatason huippu-urheilijaksi.
"Ammunta ei ole sillä tavalla seurattu laji", Heinonen toteaa.
"Olympiavalintojen jälkeen yksi mummo tuli kysymään, että sinäkö se olet se ampuja... Ei siinä mitään, ihan mielelläni juttelen ihmisten kanssa ammunnasta, jos sellaisia tilanteita on."
Heinonen on pitänyt muutenkin selvän rajan työ- ja urheiluasioiden välillä. Olipa viikonlopun kisa mennyt hyvin tai huonosti, maanantaiaamuna kaupan ovia on aukaisemassa aina yhtä iloinen ja pirteä myymäläpäällikkö.
Juha Portaankorva
Juttusarjassa Kalevan urheilutoimitus menee mukaan urheilijoiden arkipäivään.