Opiskelijaporukoissa laulettiin ennen vanhaan Irvinin juomalaulua Ei tippa tapa uudella sanoituksella "ämpäri ei riitä".
Vuonna 2008 Suomessa voidaan todeta laulua mukaillen, että alkuun on päästy ja yhä useamman korvien välissä kuuluu lopputoteamus "antaa mennä vaan"...
Työssäkäyvistä jopa 300 000-500 000 on alkoholin suurkuluttajia.
Helsinkiläinen Minnesota-yrittäjä Mika Arramies on vihainen, kun alkoholismia ei ymmärretä Suomessa vieläkään sairaudeksi. Hoitojärjestelmä on hänen mielestään kehitetty rappioalkoholisteja varten, vaikka suurimmat ongelmat ovat elinkeinoelämän puolella.
"Ne hoitavat krapulaa, vaikka ihmisten pitäisi saada hoitoa vakavaan sairauteensa, joka voi johtaa kuolemaan. Lisäksi alkoholismi aiheuttaa 5 miljardin euron menot kansantalouteen."
Arramies - entinen alkoholisti itsekin - lataa täysillä: "Koulutusjärjestelmämme tuottaa päihdealan ammattilaisia, jotka hoitavat ihmisiä kahden prosentin hoitotuloksella. Järjestelmä kaipaa kokonaisvaltaista rakennemuutosta."
Parasta hoitoa on miehen mukaan se, että alkoholiriippuvaiset ihmiset ymmärtävät sairastavansa kroonista hermostosairautta. "Minua melkein naurattavat lääkehoidot, joilla vähennetään alkoholin tuottamaan mielihyvää. Mun kaikki potilaat ovat käyneet läpi sen hoidon ja niin olen käynyt itsekin. Turhaan. Alkoholin suurkuluttajaa hoito voi vielä auttaakin, mutta alkoholistille se on vitsi. Hän haluaa juuri mielihyvää!"
Mika Arramies pitää karmena, että alkoholisteille annetaan matkaan juomispäiväkirjat.
"Alkoholistin juominen vain pahenee sillä tavalla. Alkoholistia voi verrata kissa-allergiseen. Jokainen ymmärtää, ettei sellaisen nokan eteen kannata työntää kissaa."
Arramiehen selvitysten mukaan geenit selittävät 50-60 prosenttia alkoholismista. Sairautta ei kuitenkaan peritä, ainoastaan alttius sairauteen.
"Etanoli on normaali-ihmiselle myrkky, mutta alkoholistin hermosto, mieli ja tunteet huutavat sitä. Kyseessä on enemmän kuin addiktio. Se on kaiken kattava kokonaisvaltainen tarve."
Tsot, tsot, sanoo ylilääkäri Hannu Alho Kansanterveyslaitoksen riippuvuushäiriöiden hoidon ja ehkäisyn yksiköstä.
Hänen mielestään on vanhanaikaista yleensä puhua alkoholisteista. Hän haluaa puhua alkoholiriippuvuudesta tai -ongelmasta.
"Alkoholiriippuvuudesta on kyse, kun ihminen ei hallitse alkoholinkäyttöään. Määrä ei ole ratkaiseva, vaan se, että asiaa ei kyetä kontrolloimaan."
Hannu Alhon mielestä merkittävin alkoholiongelmaan liittyvä julkaisu on Käypähoito-suositus.
"Suositukset perustuvat näyttöön. Siellä on selvästi sanottu, että alkoholiriippuvuus on merkittävin suomalaisten terveysuhka ja että on olemassa tehokkaita hoitomuotoja, joita tulisi käyttää."
Alho ottaa myös osaa geenikeskusteluun. Kohta yksi: Kenestäkään ei tule alkoholistia ellei hän käytä alkoholia. Kohta kaksi: Jokaisesta voi tulla alkoholisti, jos hän käyttää tarpeeksi alkoholia. Ja kohta kolme: On totta, että geeniperintötekijät herkistävät toisia ihmisiä. Kun kaksi juo saman verran, kenties vain toinen heistä jää koukkuun.
Kaikista tärkein on Alhon mielestä kuitenkin kohta neljä: "Koskaan ei ole peli pelattu."
Suurin alkoholiriippuvuuteen liittyvä väärinkäsitys on Alhon mukaan se, että sairaus olisi itse aiheutettu ja että sitä ei voi hoitaa.
Väärin, väärin!
Kyseessä on alkoholin aiheuttama aivosairaus, jota voidaan hoitaa. Miten, riippuu siitä, kuuluuko suurkuluttajiin eli riskiryhmäläisiin vai alkoholiriippuvaisiin.
Terveydenhuollon piirissä on huomattu, että juuri 50-60 -vuotiaiden alkoholiriippuvuus on lisääntynyt enemmän kuin väestön keskimäärin. Siinä kytee tulevaisuuden pommi. Asiasta ei vielä ole kovin paljoa edes puhuttu.
Asiantuntijat ovat ymmällään ilmiöstä. "Tilastot kertovat jostain, johon ei ole osattu varautua", Alho miettii. "Pahentaako eläkkeelle jääminen juomista vai tuleeko henkilökohtainen raja vain vastaan tietyssä vaiheessa? En tiedä. Asiaa on tutkittava."
Alkoholin käyttäjät jaetaan neljään ryhmään. Niihin, jotka eivät käytä ollenkaan, sosiaalisiin käyttäjiin, riski- tai suurkuluttajiin sekä alkoholiriippuvaisiin.
Suomessa jo hurjat 20 prosenttia kuuluu riskikäyttäjiin.
"Se on paljon", Alho myöntää. "Onneksi on olemassa tehokkaita hoitomuotoja sekä suurkuluttajille että alkoholiriippuvaisille. Apua löytyy."
Hannu Alhon mielestä kahden prosentin hoitotulos pitää paikkansa silloin, jos tavoitellaan täydellistä raittiutta.
"Onko se oikea tavoite? Minun mielestäni oikea tavoite on saada ihmisten elämä takaisin raiteilleen."
Alho on ollut kehittelemässä lääkehoitoja ja on siis siltä osin kokonaan toisella linjalla kuin minnesotalaiset, jotka pitävät AA-liikkeen tapaan täysraittiutta ainoana mahdollisuutena.
"Hoidon pitää aina olla kokonaisvaltaista. 60 prosenttia alkoholiriippuvaisista sairastaa myös depressiota, mikä pitää hoitaa", Alho tähdentää. "Hyviä tuloksia saadaan, kun yhdistetään psykososiaalisiin hoitomuotoihin, motivoiviin hoitoihin ja kognitiiviseen terapiaan lääkehoitoja."
Lääkehoidoista tärkeimmät ovat antabus ja naltreksoni, joka auttaa retkahdusten estossa. Tutkimuksissa on todettu naltreksonia saaneiden potilaiden juovan harvemmin ja vähemmän, ja myös retkahtavan harvemmin kuin lumeryhmäläiset. Tärkeää on yhdistää retkahtamisen estoon opettava hoito.
Oulun kaupungin päihdepalvelujen esimies vastuuhenkilö Tuula Hursti on työskennellyt 40 vuotta enemmän tai vähemmän päihdeongelman parissa. Edelleen Hursti on halunnut tehdä myös varsinaista asiakastyötä, vaikka päätoimisesti hän on hallintotehtävissä.
"Kaikista eniten olen huolissani lapsiperheistä, joissa juodaan paljon, vaikka huostaanottotarpeista ei olisikaan vielä kysymys."
Hursti pitää huolestuttavana, jos vanhempien kaikkeen vapaa-ajan viettoon liittyy alkoholi.
"Äidin ja isän humaltuminen - vaikka aikuisten mielestä kysymys on vielä ihan kohtuullisesta juomisesta - on lapsesta häkellyttävää. Jokainen voi kuvitella, miten oudolta tuntuu, kun isä tai äiti tulee yhtäkkiä taputtamaan päätä hellästi, vaikka se ei kuulu hänen normaalitapoihinsa."
Tuula Hurstia raivostuttaa, että samaan aikaan kun kulttuuri on alkoholikyllästeisempää kuin koskaan, asenteet alkoholiongelmaista kohtaan ovat koventuneet. Kaksinaismoralismi rehottaa.
"Alkoholiin liittyvä seurustelu saattaa olla jokapäiväistä, mutta auta armias, jos joku jääkin koukkuun. Oma vika! Ongelmaista kohdellaan huonosti, halveksitaan ja syrjitään. Vaikka kuka tahansa seurueesta olisi voinut alkoholisoitua."
Hurstia ihmetyttää, että nykyään saatetaan kutsua useammin viinille kuin kahville. Ensin juodaan puokkiin pullo viiniä, pian menee pullo mieheen.
"Kohta perheessä juodaankin neljä pulloa viiniä viikonlopun aikana."
Toinen kestää enemmän - toinen vähemmän. Olemme saaneet erilaiset lähtökohdat, Hursti muistuttaa. Yksi asia on varmaa. "Kukaan ei voi mennä vannomaan."
Tuula Hursti sanoo, että hän ei sääli alkoholiriippuvaista, mutta suree kyllä tilannetta. "Niitä kaikkia menetettyjä mahdollisuuksia."
Hänen mielestään päihdealan ammattilaiset uskaltavat sanoa suorat sanat. Viina sanotaan viinaksi, krapula krapulaksi.
"Etelä-Pohjanmaan sairaanhoitopiirin päätöstä minä en ymmärrä ollenkaan, että krapulaiset potkitaan pihalle. Hyvää esimiestaitoa on puuttua ongelmaan mahdollisimman varhain. Alkoholiongelmainen on ohjattava hoitoon."
Hursti pitää loukkaavana, että työvoimapulassa haalitaan väkeä toiselta puolelta maailmaa, mutta ei samaan aikaan haluta hoitaa Suomessa ihmistä, jolla on alkoholiongelma.
Oulussa päihdeongelmaisista aikuisista noin 90 prosenttia tulee hoitoon viinan takia. Nuorisosta puolet tulee huumeiden, puolet viinan vuoksi.
"Jos tilanne on kehittynyt jo alkoholismiksi, näen raittiuden ainoana vaihtoehtona", Hursti toteaa. "Juomalaskureista ja muusta nettiaineistosta on runsaasti apua sellaiselle, jolla alkaa livetä."
Hurstin mielestä nyt pitäisi kerta kaikkiaan alkaa puhua enemmän raittiuden puolesta.
Alkoholitutkimussäätiön tutkimusjohtaja Kari Poikolaisen mielestä ei voida selvittää lyhyesti ja rautalankamallilla, kuinka alkoholisoituminen tapahtuu.
"Polkuja on niin monenlaisia. Vaaraa lisäävät tupakointi, sellaiset luonteenpiirteet, joihin kuuluu huonoa käytöstä, äkkipikaisuutta ja vihaisuutta sekä vanhempien alkoholismi."
Poikolainen sanoo, ettei hänellä edes ole varmaa mielipidettä siitä, onko alkoholismi sairaus. Monet lääkärit ja AA-liike pitävät alkoholismia sairautena, monet filosofit ja yhteiskuntatieteilijät taas eivät pidä.
Kulttuurilla on joka tapauksessa suuri vaikutus alkoholinkäyttöön, samoin sosiaalisilla tekijöillä saman kulttuurin sisällä.
"Ympäristön ja perimän vaikutuksiksi on arvioitu puolet ja puolet, mutta arvioihin sisältyy paljon virhelähteitä. Vaaraa lisääviä geenejä ei tunneta, vaikka tutkimusta on tehty paljon. Voi olla että perimän vaikutus on yliarvioitu."
Kellojen pitäisi kalkattaa - ja lujaa! - jos havaitaan teini-ikäisen humalajuomista, juomisen salailua, työpaikalla alkoholin vaikutuksen alaisena olemista tai alkoholin käyttöä muussa sopimattomassa tilanteessa, esimerkiksi autoillessa, urheillessa tai koneita käyttäessä.
Poikolainen myöntää, että perinteisistä uskoon tulemisesta ja rakastumisesta on tuntuvaa apua alkoholismiin, mutta "niin on ystävistä ja hoidoistakin".
Kaikkein salakavalinta alkoholismissa on hänen mielestään se, että on hyvin vaikea ennustaa, kuka alkoholisoituu.
Miten on mahdollista, että joku ihminen käyttää runsaasti alkoholia koko elämänsä ajan, mutta ei silti alkoholisoidu?
"Sen kun tietäisin, niin olisin paljon kuuluisampi", Poikolainen sanoo.