Satavuotisuuttaan juhliva oululainen Kuusiluodon koulu on kasvattanut koko joukon tiedemiehiä, kirjailijoita, monien alojen taiteilijoita ja muita julkisuuden henkilöitä. Viisi vuotta sitten 95-vuotias koulu muisti erityisesti kirjailijoitaan.
Nyt ovat vuorossa kuvataiteet ja kymmenen koulun entistä oppilasta, otos Kuusiluodon koulua käyneiden kuvataiteilijoiden joukosta. Ja näyttelyyn osallistujia mietittäessä on erityisesti haluttu tuoda esiin nuoria kuvataiteilijoita. Niinpä kymmenestä taiteilijasta kaikkiaan kuusi on syntynyt 1960- ja 1970-luvuilla.
Näyttelyn grand old lady on graafikko Aune Mikkonen (1922-2002). Mikkosen hienostunut näyttely viime keväänä Ateneumissa Helsingissä jäi hänen viimeisekseen. Nyt Oulun taidemuseossa grafiikkateos Rantakatu (1959) muistuttaa taiteilijan oululaisista juurista. Hilkka Inkalan (s. 1924) utuinen piirros Uudesta Seurahuoneesta (2001), entisestä Teräksen talosta, on sekin samalta Rantakadulta.
Sammatissa asuvan taidemaalari Maija Westerbergin (s. 1945) suurikokoinen, kaksiosainen abstrakti maalaus ja kuvanveistäjä Satu Loukkolan (s. 1957) keraaminen veistos ovat kumpikin uljaita teoksia, jotka osoittavat voimaa ja taitoa.
Johannes Kangas (s. 1967), Leena Kangas (s. 1963), Pertti Kekarainen (s. 1965), Aaron Rantonen (s. 1976), Jari Santaniemi (s. 1976) ja Sanna Hyvärinen (s. 1977) ovat 1960- ja 1970-lukulaisia taiteen ammattilaisia. Heistä monella on takanaan moniportainen taidekoulutus viimeisenä vaiheenaan Kuvataideakatemia tai Taideteollinen korkeakoulu. Ensimmäinen opiskelupaikka Kuusiluodon koulun jälkeen on usein ollut Limingan taidekoulu.
Leena Kangas tunnetaan valokuvaajana ja käsitetaiteilijana. Nyt näyttelyssä on esillä hänen maalauksiaan. Kaksiosainen teos Madonna (2002) on kiintoisa ja selkeä tutkielma valosta ja varjosta, yön ja päivän vaikutuksesta aiheeseen ja väreihin. Myös veljellä, Johannes Kankaalla, on maalauksissaan sarjateema, pieniä, abstraktia maalausta ja kuvallisuuttakin sisältäviä kertomuksia kesästä ja onnesta.
Pertti Kekarainen on ryhmän taiteilijoista ehkä tunnetuin nykytaiteen tekijä, valokuvaaja, joka teokset ovat yhä enemmän merkityksiltään viitteellisiä ja kuvallisesti äärimmilleen pelkistettyjä.
Jos pohjoinen antaa taiteilijalle evääkseen viileää karuutta ja niukkaa herkkyyttä, juuri niitä on Kekaraisen suurikokoisissa teoksissa. Sanna Hyvärisen kolmiosaisessa maalauksessa on myös viileyttä ja niukkaa herkkyyttä, mutta karuuden tilalla toivoa kukkien hahmossa.
Aaron Rantosen maalauksessa ja Jari Santaniemen hartsi-valoveistoksissa on sitten puolestaan maskuliinista nuoruuden uhmaa ja voimaa sekä dramatiikan tajua.
Performanssitaidekin oli näyttelyssä mukana, ainakin keskiviikkoisissa avajaisissa, koulun entisen oppilaan Heikki Mäntymaan (s. 1944) esityksessä.