Kaupungin kasvot
Oulu Kelloseppä Rainer Leskinen, 68, on korjannut elämänsä aikana eräänkin kellon, sillä yhä toimessa kulkeva mies on työskennellyt Norin Kello ja Kulta Oy:ssä vuodesta 1957 saakka.
"Oikeastaan olen jo eläkkeellä, mutta enhän minä osaa täältä poiskaan olla. Yhdessä emännän kanssa tulemme joka aamu", Leskinen nauraa tiskin takaa.
Puoliso Riitta Nori omistaa liikkeen yhdessä tyttärensä kanssa.
Leskisen kellosepän ura alkoi 15-vuotiaana, kun kummisetä, vanha mestari Reino Mikael (Mikko) Nori pyysi nuorta miestä liikkeeseen oppipojaksi.
"Ensin olin neljä vuotta työssä oppisopimuksella, sitten kävin suorittamassa diplomin Kelloseppäkoulussa Helsingissä."
Suurin muutos vuosikymmenten saatossa on ollut mekaanisten kellojen vaihtuminen paristokäyttöisiin. "Pariston vaihtoa on monta kertaa päivässä. Jos paristokello rikkoutuu ja on asiakkaalle hyvin rakas, koetetaan löytää uusi koneisto kelloon. Vaativinta on vaihtaa pieniä koruja kvartsikelloihin, koska tällöin koko koneisto on purettava kuoresta pois ja taulu sekä osoittimet vaihdettava."
Vanhoja mekaanisia kelloja, eritoten seinäkelloja tuodaan yhä korjaukseen. Niitä varten Leskinen on jemmannut työhuoneensa perälle erilaisia vetoakseleita, jousia ja kellonlaseja.
Toinen käännekohta on ollut tietotekniikan tulo sekä muutokset maksu- ja laskutuskäytännöissä. "Ennen myynnit kirjattiin ylös paragon-kuiteille eli vanhan ajan kuittivihkoihin. Eikä muovikortteja käytetty maksuvälineinä."
Kun on työskennellyt 53 vuotta samassa liikkeessä, on asiakaskunta tullut tutuksi ja ehtinyt vaihtuakin moneen kertaan.
"Meillä on asiakkaita jopa kolmannessa ja neljännessä sukupolvessa. Ovat tottuneet vanhempiensa mukana meillä asioimaan ja aikuistuttuaan jatkaneet perinnettä. Jotkut asiakassuhteet ovat kehittyneet ystävyydeksi asti."
Kerran eräs Oulusta Helsinkiin muuttanut oululaisprofessori lupasi maksaa lentoliputkin, jos Leskinen tulisi korjaamaan lattiakellon, jota ei millään ilveellä saatu pelaamaan. "Sanoin, että kai sieltä pääkaupungista nyt joku kelloseppä sentään löytyy", ammattimies nauraa.
Hauskana tapauksena Leskinen muistaa sen, kun kerran eräs asiakas raahasi suuren kellokaapin korjattavaksi liikkeeseen. "Meinasi naurattaa, kun mies ei irrottanut koneistoa pois, vaan kuskasi koko hela hoidon tänne. Ei siinä mitään, heilurit vaihdettiin ja asiakas haki tyytyväisenä kellonsa pois."
Työpäivän katkaisevat kahvitauot ja ruokailuhetket tuntuvat Leskisestä nykyään entistä virkistävimmiltä. Mukavaa on myös välillä piipahtaa pariskunnan apuna liikkeessä palvelevaa Sasu-koiraa ulkoiluttamassa.
Vaimo on antanut Leskiselle luvan jatkaa työssä niin kauan kuin "töppöset kulkee ja pääkoppa toimii". Perinteitä löytyy, sillä yrityksen 1948 perustaneen Mikko Norin vaimo Aune Nori toimi myyjättärenä liikkeessä 80-vuotiaaksi saakka.