Oululainen Kärppien kasvatti Jaako Niskavaara on pelannut viimeiset neljä vuotta Itävallan korkeimmassa jääkiekkosarjassa Erste Bank Eishockey Ligassa. Maaliskuussa päättynyt kausi oli pettymys niin Niskavaaralle itselleen kuin koko Salzburg Red Bullsin joukkueelle, joka jäi sarjassa peräpään vartijaksi.
- Meidän mahdollisuutemme play offeihin menivät niin aikaisessa vaiheessa kautta, että motivaatio katosi kaikilta. Ei harjoiteltu eikä oltu muutenkaan tosissaan, Niskavaara toteaa.
Huhtikuussa Niskavaara on paistatellut päivää Oulussa. Itävaltaan hän ei enää palaa. MM-kisojen kynnyksellä mies teki sopimuksen JYP:n liigajoukkueen kanssa.
- Neljä vuotta Itävallassa riitti varsin mainiosta.
Hiljattain 28 vuotta täyttänyt Niskavaara ehti pelata Suomessa useissa eri joukkueissa ennen maailmalle lähtöään. SM-liigassa mies esiintyi TPS:n, Lukon, Tapparan ja Pelicansin paidassa, Kärppiä hän edusti divariaikoina.
- En ollut Suomessa koskaan mitenkään erityisen hyvä, joten kun tarjous aikanaan tuli, päätin tarttua siihen.
- Lähtö kannatti, sillä Itävallan liigassa sain pelata koko ajan ja tienasinkin enemmän kuin Suomessa. Huippupelaajat tosin tienaavat Suomessa paljon paremmin, puolustaja huomauttaa.
Kiekkoilun taso on Itävallassa selvästi Suomea heikompi kaikilla osa-alueilla, mutta viime vuosina maassa on herännyt melkoinen kiekkobuumi. Ennen Saksaan ja muualle Eurooppaan lähteneet pelaajat jäävätkin nyt kotimaahan, ja jopa maajoukkuemiehet palaavat mielellään tasoaan nostaneisiin itävaltalaisjoukkueisiin.
- Taso on tosiaankin parantunut koko ajan, mutta taloudellisesti joukkueet ovat menneet huonompaan suuntaan. Tulot lasketaan melkoisten riskien varaan, Niskavaara tietää.
- Vaikka parannusta on tapahtunut, pelillisesti ollaan silti vielä kaukana Suomesta. Suoraan sanottuna melko harrastelijamaista puuhastelua. Tempo on hitaampi, pelaajat eivät ole teknisesti niin taitavia ja ennen kaikkea asenne on huomattavasti heikompi, Niskavaara luettelee.
Kurinalaisuuden ja vastustajan kunnioittamisen puute on itävaltalaisjoukkueissa silmiinpistävää. Kun peli ei kulje, tunteet kuumenevat ja otteet kovenevat helposti.
- Suomalaiset muuten itkevät ihan turhaan SM-liigan tuomareita. Menkää Itävaltaan katsomaan, millainen on huono tuomari, mies naurahtaa ja aiheesta, sillä amatöörikin näkee muutaman pelin katsottuaan, että touhu on välillä melkoista venäläistä rulettia.
Harjoittelumäärät ovat Itävallan liigajoukkueissa samaa luokkaa kuin Suomessa, mutta käytännön toiminta ei ole Niskavaaran mukaan niin ammattimaista.
- Joskus on aika vaikea yrittää treenata, kun kaikki eivät ole samalla asenteella touhussa mukana.
- Ulkomaalaispelaajan paikka on aina se tuulisin, kun taas paikalliset peruspelurit saavat pitää pelipaikkansa heikommallakin satsauksella.
Niskavaara kuitenkin pitää itävaltalaisesta pelikulttuurista, sillä peliaikaa saa runsaasti eikä pienistä virheistä rangaista välittömästi, kuten Suomessa, missä vilttiketju kutsuu töppäriä nopeasti.
- Maaleja tosin on tehtävä, varsinkin, jos olet ulkomaalainen, Niskavaara huomauttaa.
Parempaa Itävallassa on ehdottomasti kiekkofanikulttuuri. Pienet, 3 000-5 000 katsojaa vetävät hallit ovat ilta toisensa jälkeen täynnä ja karnevaalimeininki on täydessä vauhdissa jo tunteja ennen ottelun alkua. Meno on samaa luokkaa kuin englantilaisissa jalkapallokatsomoissa, ja hulabaloo kestää pitkälle yöhön.
- Fanit ovat Itävallassa todella fanaattisia. Muistan yhden ottelun viime kaudelta, missä meno oli aivan hurjaa. Katsomosta lensi niskaan kaikki mahdollinen, tauotta läpi ottelun kaikuviin kannustuslauluihin tottunut Niskavaara naureskelee.
- Mutta jääkiekosta tai sen tasosta muihin maihin verrattuna tavalliset ihmiset eivät Itävallassa tiedä yhtään mitään, Niskavaara toteaa.