Laajalla pihalla, isojen rekkojen joukossa nököttää naurettava ajopeli.
Yhä enemmän hymyilyttää, kun 1930-lukulaista jenkkipirssiä muistuttavan, mutta minikokoisen auton kaappariovesta tuppautuu sisään aikuinen mies.
Ajokin omistaja Jari Karvola ei kuitenkaan pane virnuilua pahakseen, Legends-auton on tarkoituskin naurattaa; sekä ajajaansa että katselijoita kilparadan reunamilla.
Karvola täräyttää miniauton käyntiin ja huvittuneeseen olotilaan tulee samassa kunnioittavampi sävy. Ääntä lähtee kuin kilpurista ainakin, ja kumi sulaa asvalttiin, kun mies nostaa kytkintä. Näyttää myyrän autolta, mutta ei ole lasten lelu tämä ajokki.
"Legends on toiseksi edullisin, mutta ylivoimaisesti mielenkiintoisin rata-luokka. Nämä ovat täysiverisiä kilpa-autoja, ja yleisö tykkää menosta kuin hullu puurosta", sanoo kempeleläinen Karvola, 36.
Karvola on juuri aloittanut kuudennen ajokautensa Legendsin ratissa. Alastaron ratakauden avajaisista irtosi kaksi osakilpailuvoittoa cupissa, joka on Legends-autojen tärkein kilpailusarja. Viime vuonna Karvola päätyi itsensäkin yllätykseksi hopealle. Enää ei voi kuin panna pykälällä paremmaksi.
Hyvä porukka,
hyvä tulos
"Auto menee nyt erittäin hyvin. Minä olen oppinut ajamaan paremmin, mutta suurempi merkitys tässä on mekaanikoilla. Timo Haapaniemi, Heikki Kaketti ja Aki Lotvonen ovat laitelleet meidän tiimin autot liikkumaan", kiittelee Karvola.
Kisaporukan toinen kuljettaja on haukiputaalainen Keimo Lukkarila, joka otti viikonvaihteessa Alastarolla kolmostilan. Miehet ovat nykyisin Oulun seudun ainoita rata-autoilijoita. Menestystä tulee, jos on tullakseen; kisoja ei kierretä totisella naamalla, sillä se ei kuulu Legends-touhun imagoon.
"Meille tämä on ehdottomasti vain hauskanpitoa. Hauskanpitoa ammattimaisella otteella", Karvola muotoilee harrastuksensa juonen.
"Päämääränä on oppia touhusta kaikki mahdollinen. Oppia ajamaan mahdollisimman hyvin joka kelillä, ja säätämään autot niin viimeisen päälle kohdalleen."
"Ja kiehtoo se vauhtikin. Työasiat eivät tule ensimmäisinä mieleen, kun mittarissa on 180 kilsaa tunnissa ja alkaa tulla mutka vastaan", Karvola naurahtaa.
Auton malli
jenkkilästä
Legends-luokka keksittiin 1990-luvun alussa USA:ssa, kun korkeat kustannukset alkoivat karsia porukkaa kilparadoilta. Jokamiesluokkaan verrattavan sarjan suosio kuitenkin yllätti luokan lanseeraajat.
Legends-autoja valmistaa USA:ssa yksinoikeudella 600 Racing -tehdas, joka on suoltanut maailmalle jo noin 5000 minikilpuria. Suomeen autot tulevat vaasalaisen maahantuojan kautta raakileina, eli niihin tehdään Suomen turvamääräysten mukaisia pieniä muunnoksia.
Jari Karvola narahti Legendseihin heti, kun niitä Suomessa nähtiin. Mies päätti, että tuollainen on saatava, vaikka ikää oli noin 30 vuotta, ja kilvanajosta tuntumaa ainoastaan mopojen kestävyysajoista.
"Tästä lajista ei tiedetty ensin mitään, ja radalla ajamisesta vielä vähemmän. Taustaa oli sen verran, että kaikenlainen pörinä, muun muassa moottoripyöräily kuului harrastuksiin", Jari Karvola kuvailee lähtötilannetta.
Kun Karvola osti ensimmäisen Legendsinsä, se oli kuudes auto Suomessa. Nyt niitä on maassa rapiat 30 kappaletta, ja tällä kaudella Legendsistä on paisunut Suomen suurin rataluokka.
Kulut voi pitää
kohtuullisina
Jari Karvola arvelee, ettei kasvun kattoa nähdä aivan heti. Moottoriurheilu maksaa aina, mutta Legends-luokan kuluja voi pitää sentään kohtuullisina.
"Legends on kilpa-autoksi edullinen hankkia, helppo huoltaa, eikä kausibudjetin tarvitse olla iso. Jokkis voi olla kustannuksiltaan halvempaa, mutta tämä laji ei vie niin paljon vapaa-aikaa. Sitä jää perheellekin", Karvola vakuuttaa.
Legends-auton raakile maksaa maahan tuotuna -taalan kurssista riippuen- alle 20 000 euroa. Istuimiin, turvavöihin ja muihin vermeisiin uppoaa lisäksi 2000-4000 euroa. Kauden kuluja laskee se, että jollei tavoittele cupissa aivan kärkisijoja, yksi rengaskerta riittää koko kesäksi. Tuolloin kauden voi ajaa 3000-4000 eurolla.
Toki euroja saa menemään enemmänkin, ja Legends-luokassa on mukana hyvinkin suurilla rahoilla liikkuvia tiimejä.
"Eräällä porukalla on viisi autoa ja 30 000 euron budjetti per auto. Väkeä on mukana laidasta laitaan, mutta yhteishenki on pysynyt toistaiseksi hyvänä. Esimerkiksi osia lainaillaan kisoissa puolin ja toisin", Karvola kertoo.
"Mukana on myös hyvin pärjääviä naiskuskeja. Samoissa luokissa ajetaan, mutta suihkussa käydään yleensä erikseen", Karvola virnistää.