Nicholas Mangham sihtaa ja lyö. Plong! Biljardipallo on pussissa.
On Ngerag Florencion vuoro täräyttää. Plong! Pussi heilahtaa. "Ammattilaisia", Mangham virnistää. "Tai sitten pelkkää tuuria."
Otaniemeen kisakylän uumenissa palloja pusittavat Mangham, 19, ja Florencio, 22, ovat yhdessä Palaun saarivaltion koko MM-kisajoukkue.
"Ollaan kaukana kotoa", Mangham sanoo ja nojaa biljardikeppiinsä.
Juoksijoilla on takanaan kaksi vuorokautta lentokentillä ja koneissa. Reitti Palaulta Helsinkiin kulki Guamin, Korean ja Pariisin kautta.
Mangham vakuuttaa, että reissu kannatti tehdä, vaikka mies on ollut maassa vasta puoli vuorokautta eivätkä kisatkaan ole vielä alkaneet. Florencio nyökkää hyväksyvästi: näin on.
"Kaikki vaikuttaa mukavalta, paitsi ilma. Ulkona on aika kylmä", Palaun pikamenijä sanoo ja vilkaisee ikkunasta auringonpaisteeseen. Lämpöä ulkona on lähelle hellelukemat ja ihmiset marssivat shortseissaan.
"Miten ne tarkenevat", Mangham ihmettelee.
Pelottaa ja
jännittää
Mangham pudistaa päätään kerran, toisen ja kolmannen. Ehdotukset miehen 200 metrin ennätyksestä menevät vähän yläkanttiin: 20 sekuntia ja jotain, 21 ja risat, 22...
"Ei niin kovaa. Ennätys on 23,9", Mangham sanoo. "Siis käsiajanotolla."
Mangham ei ole tilastoajallaan lajinsa suuria suosikkeja, ei sinne päinkään. Hän ja Florencio ovat Helsingissä Kansainvälisen yleisurheiluliiton IAAF:n armosta. IAAF aloitti viime vuosikymmenellä erityisohjelman pienten maiden yleisurheilun tukemiseksi. Osana ohjelmaa se tarjoaa kaikille jäsenmailleen mahdollisuuden osallistua MM-kisoihin.
Mangham ei piittaa, minkä ohjelman turvin hän on pääsyt mukaan. Hänelle on tärkeintä, että hän on Helsingissä siinä missä lajinsa suuret tähdetkin.
"Tavoite on juosta oma ennätys ja edustaa maatani kunnialla", Mangham sanoo.
"Pakko myöntää, että pelottaa ja jännittää. Minulle on kova juttu juosta niiden kaikkien tähtien kanssa."
Mangham on arvokisojen ensikertalainen, mutta ei hätää. Pelikaveri Florencio on jo kolmansissa arvokisoissaan. Hän oli mukana 100 metrillä Pariisin 2003 MM-kisoissa ja Ateenan 2004 olympialaisissa. Olympialaisten arvokisoista on peräisin hänen ennätyksensä 12,76.
"Hän on neuvonut, ettei kanatta ihmetellä, mitä muut tekevät. Pitää vain keskittyä omaan suoritukseen", Mangham sanoo ja kokeneempi arvokisakävijä nyökyttelee vieressä.
Ammattina
yleisurheilu
Pikajuoksijakaksikko on oman saarivaltionsa yleisurheilueliittiä. MM-kisalähtijät valittiin pienestä joukosta. Mangham laskee, että yleisurheilijoita on maassa noin 15.
"Vaan eihän maakaan ole valtavan iso", hän huomauttaa.
Lämpöä lukuun ottamatta harjoitusolosuhteet Palaussa ovat toista luokkaa kuin esimerkiksi Suomessa. Silti Mangham sanoo silmiään räpäyttämättä olevansa ammattilainen. Hän treenaa ja käy siinä sivussa koulua.
"Harrastelijat ovat erikseen", hän huomauttaa ja saa taas hyväksyvän ja sanattoman nyökkäyksen Florenciolta.
"Ei hän ujo ole. Hänellä on suussaan sellainen kapistus, ettei hän voi puhua. Se on osa meidän kulttuuriamme", Mangham selvittää.
"Mutta ei se juoksemista estä."
Eikä estä biljardin pelaamistakaan. Plong!