Ikäluokkien pieneneminen johtaa Suomessa jo vuosina 2007-2009 ammattikorkeakoulujen aloituspaikkojen karsimiseen 10 prosentilla.
Opetusministeriö on antanut ymmärtää suunnittelevansa paikkojen karsimista juustohöylän avulla. Se johtaa kyllä tavoiteltuun tulokseen, mutta samalla se hyödyttää viime kädessä vahvoja kasvukeskuksia.
Pääkaupunkiseudun lisäksi Turun, Tampereen, Lahden, Jyväkylän ja Oulun seuduilta ei aloituspaikkoja välttämättä edes karsita, näkee Oulun lääninsivistysneuvos Pertti Kokkosen.
Pertti Kokkonen myöntää, että ammattikorkeakoulujen aloituspaikkoja on leikattava ja ohjattava uudelleen ikäluokkien supistuessa. Ja vaikka opetusministeriö käyttäisikin juustohöylää vain valikoiden, se saa Kokkosen mukaan resurssipankin, josta se voi jyvittää joustavasti aloituspaikkoja elinkeinoelämän kipeästi tarvitseville aloille ja niille alueille, joilla on opiskelijoita.
Ikäluokat vähenevät voimakkaimmin Lapissa, Kainuussa ja muualla Itä-Suomessa, mutta pelkästään näillä alueilla ei Kokkosen mukaan juustohöylää pitäisi käyttää.
Kokkonen sanoo olevansa huolissaan myös siitä, ettei jo tehtyjä ponnisteluja ammatillisen opetuksen tehokkuuden nostamiseksi millään haluta huomata. Ammatillista koulutusta arvostellaan jatkuvasti siitä, ettei se vastaa työelämän tarpeisiin eikä tuota sille osaavaa työvoimaa.
Arvostelu osuu
omaan nilkkaan
Kokkosen mielestä kuitenkin esimerkiksi Oulun läänissä räätälöidään opetussuunnitelmia juuri paikallisiin tarpeisiin. Hänen näkeekin arvostelun takana sen, että yritykset haluavat maksattaa yhteiskunnalla yhä valmiimpia työntekijöitä. Taustalla hänen mukaansa ovat työehtosopimukset, jotka estävät nuoren työntekijän palkan porrastamisen alhaisemmaksi sisäänajovaiheessa eli työkokemuksen hankkimisen aikana.
Arvostelijat joutuvat Kokkosen mukaan menemään itseensä myös siksi, ettei alhaisten palkkojen vuoksi kaikille aloille yksinkertaisesti löydy hyviä hakijoita.
Koulutusjärjestelmän sijasta yritykset saavat syyttää työntekijäpulastaan maksamiaan palkkoja, tarjoamiaan epäsäännöllisiä työaikoja sekä edustamansa toimialan huonoa imagoa. Nuoret seuraavat alan vetovoimaisuutta erittäin tarkasti. Se näkyy selvästi vuosittain yhteishaun hakijatilastoissa, Kokkonen korostaa.
Ja haasteita tietysti lisää vielä se, että osaa nuorista kouluttautuminen ei lainkaan kiinnosta, Kokkonen laajentaa ammattioppilaitosten ongelmakenttää.
Omien rajojen
vartiointi yleistä
Kokkonen myöntää syitä löytyvän kuitenkin myös Oulun läänin oppilaitoksista, jotka "vartioivat omia rajojaan ja omaa olemassaoloaan ja koulutusvalinnoilla tukevat omaa talouttaan".
Tilanteen korjaamiseksi Kokkonen esittää esimerkiksi tilaaja-tuottajamallin soveltamista, jossa opetuksen tilaajia olisivat lääninhallituksen, te-keskuksen ja elinkeinoelämän edustajat.
Koko ammatillisen perusopetuksen kentälle malli ei ole sovellettavissa: Monet säätiöpohjaiset koulutuksenjärjestäjät toimivat säädekirjan tahdon mukaan niin kauan kuin pää pysyy veden pinnalla eikä taivutteluista huolimatta ole valmis toisenlaisiin ratkaisuihin. Kokkonen kertoo.