Uusin Kouluterveyskysely antaa tärkeää tietoa ammattiin opiskelevien nuorten arjesta ja hyvinvoinnista. Ammattiin opiskelevat nuoret kokevat muita nuoria vahvemmin, että heillä on elämässään päämäärä ja tarkoitus. He myös pitävät koulunkäynnistä muita nuoria huomattavasti enemmän.
Kun ammattiin opiskelevista 83,4 prosenttia kertoo pitävänsä koulunkäynnistä, lukiolaisista näin kokee vain 71,6 prosenttia. Tätä ei Suomi ole tiennyt tai uskonut.
Väitteeni on, ettei Suomi ole ottanut ammattiin opiskelevien nuorten kokemusta arjestaan tosissaan. Tästä esimerkkinä on hallituksen ammatillisen koulutuksen reformi, jossa tavoitteena on ammatillisen koulutuksen uudistaminen ”osaamisperustaiseksi” ja ”asiakaslähtöiseksi”.
Lähiopetuksen määrää vähennetään eli oppiminen muuttuu työelämälähtöisemmäksi ja vähemmän ”koulumaiseksi”. Samaan aikaan kuitenkin nuoret kertovat pitävänsä koulunkäynnistä. Suomi vähentää sitä, mille nuoret antavat arvoa.
Ammatillisen koulutuksen suurin ongelma on opintojen keskeyttäminen, joka ei johdu opintojen ”koulumaisuudesta”, vaan nimenomaisesti nuorten monista elämänhallinnan syvistäkin ongelmista. Tämän pohjalta ammatillisen koulutuksen reformia ei suunnitella. Kylmät tosiasiat olisi vielä mahdollista tunnistaa ja tunnistaa: työelämän ja työnantajien on nuorten ongelmia mahdotonta ratkoa.
Onko ”koulumaisuudesta” tullut vain aikamme pinnallinen haukkumasana? Ammattiin opiskelevat arvostavat koulua ja pitävät nuoristamme eniten koulunkäynnistä – eivät siis vähiten, kuten tunnutaan luulevan.
Kouluterveyskysely kertoo edelleen huolenaiheita ammattiin opiskelevien arjesta ja terveydestä. Esimerkiksi päihteiden käyttö on yleisempää kuin muilla nuorilla. Ammattiin opiskelevista nuorista ainakin kerran marihuanaa tai kannabista on käyttänyt 20,6 prosenttia, lukiolaisista 11,6 prosenttia.
Ammatillisessa koulutuksessa nuoret, tai oikeastaan lapset, tarvitsevat oppilaitoksesta kasvu- ja oppimisyhteisöä, joka tukee aikaisempaa vahvemmin nuoren hyvinvointia ja oppimiseen kiinnittymistä. Nyt uudistuksen suunta on päinvastainen.
Lapsiasiavaltuutettuna huoleni on alaikäisistä lapsista, joilta ammatillisessa koulutuksessa vaaditaan jatkossa enemmän itsenäisyyttä, kypsyyttä, oppimisen taitoja, kun samaan aikaan nuoret itse viestivät monista tuen tarpeista näitä koskien.
Ammatillisen koulutuksen reformissa olisi otettava erityiseen tarkasteluun lapset ja nuoret, joita ei voida niputtaa samaan kategoriaan ammatillisessa koulutuksessa olevien aikuisopiskelijoiden kanssa. Ihmisen iällä ja kehitysvaiheella on oltava merkitystä koulutuspolitiikan valinnoissa ja koulutuksen rakenteissa.
Hallituksen on käynnistettävä arviointi- ja seurantatutkimus ammatillisen koulutuksen reformista. Tutkimuksen perustana on oltava ymmärrys ihmisen kasvusta, kehityksestä ja oppimisesta ikävaiheeseen liittyvät herkkyydet huomioon ottaen. Tämän pohjalta on sitouduttava korjausliikkeisiin. Kyse on sivistysvaltion rakentamisesta ja ammattiin opiskelevien lasten oikeuksista.
Tuomas Kurttila
lapsiasiavaltuutettu
Lue lisää lukijoiden mielipiteitä päivän Kalevasta!
Näin lähetät mielipidekirjoituksen Kalevaan.