Naton hävittäjien ilmaantuminen liettualaiselle lentokentälle on näkyvin todiste kolmen Baltian maan liittymisestä läntisen sotilasliiton jäseniksi. Suurempi, vähittäinen muutos on kuitenkin Latvian ja Liettuan siirtyminen lähivuosina ammattiarmeijaan.
Kaikki kolme balttimaata olivat hyvää vauhtia kehittämässä armeijoitaan pohjoismaisen mallin mukaisesti. Se tarkoittaa kohtuullisen suuria puolustusvoimia, jotka pohjautuvat yleiseen asevelvollisuuteen ja alueelliseen maanpuolustukseen.
Nato-jäsenyys on kuitenkin kääntänyt päät Latviassa ja Liettussa. Ne ovat päätyneet ratkaisuun, jossa niillä on yksi prikaati, josta voidaan lähettää yksi pataljoona Nato-operaatioihin ulkomaille. Tämä merkitsee luopumista alueellisesta maanpuolustuksesta ja ennen pitkää myös asevelvollisuudesta.
Latvia on jo ilmoittanut siirtyvänsä ammattiarmeijaan vuoteen 2007 mennessä. Myös Liettua on liukumassa siihen suuntaan: sen armeija koostuu lähitulevaisuudessa osin ammattisotilaista ja osin asevelvollista, kertoo neuvotteleva virkamies Jukka Knuuti puolustusministeriöstä.
Viro aikoo kuitenkin pysyä vanhassa mallissa. Kiihkeän keskustelun päätteeksi ja vastoin kahden peräkkäisen puolustusministerin kantaa Viro on päättänyt säilyttää yleisen asevelvollisuuden. Riviin tosin otetaan vain 30-40 prosenttia kustakin vuosilouokasta. Suomen kaltainen alueellinen puolustuskin säilyy, se tosin annetaan Suojeluskunnan kaltaisen vapaaehtoisjärjestö Kaitseliitin tehtäväksi.
Kalusto
lahjoituksena
Baltian maat joutuivat rakentamaan puolustusvoimansa nollapisteestä. Niiden armeijoissa on muutamia tuhansia miehiä ja kalusto on hyvin kirjavaa.
Viron, Latvian ja Liettuan puolustusvoimien kaluston selkäranka on saatu Ruotsilta. Se lahjoitti kullekin Baltian maalle prikaatin kaluston, joka sisältää kolmen jalkaväkipataljoonan, kahden pioneerikomppanian ja yhden esikuntakomppanian kaluston.
Virolla on ainoana Baltian maana toimiva kenttätykistö, jonka se on saanut lahjoituksena Suomelta. Suomi antoi Virolle kaksipatteristoa - yhteensä 40 tykkiä ja runsaasti ammuksia. Virolaisia tykkimiehiä on koulutettu Suomessa, he ovat käyneet neljä kertaa ampumaleireillä Suomessa.
Tämän lisäksi balteilla on muutakin lahjoitustavaraa. Ne on ostaneet ja osin saaneet lahjoituksena panssarintorjuntaohjuksia ja pienen määrän olalta ammuttavia ilmatorjuntaohjuksia.
Harjoitushävittäjiä
ja helikoptereita
Ilmavoimat balttimailla ovat vaatimattomat. Liettualla on kuusi tshekkivalmisteita L 39 -harjoitussuihkuhävittäjää, jonka alle voi sijoittaa nipun raketteja. Sitä ei kuitenkaan voi Knuutin mielestä kutsua varsinaiseksi asejärjestelmäksi.
Latvialla ja Virolla on vain joitakin helikoptereita ja pieniä kuljetuskoneita. Tämän vuoksi Baltian ilmatilaan tarvitaan vanhojen Nato-maiden koneita.
Virolla ja Liettualla on ollut varovaisia suunnitelmia omien taistelukoneiden hankkimisesta. Niiden puolustusbudjetit ovat kuitenkin niin pienet, että yhdenkin suihkuhävittäjän hankkiminen tekisi niihin ison loven.
Myös laivaston rakentaminen on Baltian maissa vielä alkutekijöissään. Niillä on kullakin pari kolme miinanraivausalusta, jotka on saatu lahjoituksena Saksalta. Viro on lisäksi saanut yhden fregatin Tanskalta.
Nato edellyttää jäsenvaltioiltaan niinsanottua Host Nation Supportia eli kykyä ottaa vastaan vahvistuksia meritse ja ilmasta. Kullakin maalla pitäisi olla yksi riittävän hyväkuntoinen lentokenttä ja yksi satama. Siitä tavoitteesta ollaan vielä kaukana. Esimerkiksi Viron sotilaslentokenttä Ämarissa Tallinnan länsipuolella on kiitoratojen pinnoitteen osalta liian huono Naton hävittäjille.
Yhteinen
tutkavalvonta
Rauhanturvatehtäviin Baltian maat ovat antaneet miinojen ja ammusten raivausryhmiä, lääkintäyksiköitä ja sotilaspoliiseja.
Baltian mailla oli sotilaallista yhteistyötä jo ennen kuin liittyivät keväällä Naton jäseniksi.
Amerikkalaisella ja norjalaisella pääomalla rakennettu Baltnet on yhteinen tutkavalvontaverkko. Baltron on yhteinen laivastoyksikkö, joka harjoittelee lähinnä miinasodankäyntiä.
Tartossa sijaitsee Baltian maiden yhteinen maanpuolustuskorkeakoulu Baltic Defence College, joka vastaa suurin piirtein suomalaista sotakorkeakoulua. Siellä opetetaan esikuntaupseereita.
Suomelta
koulutusapua
Suomi on avustanut lähinnä Viron puolustusvoimia. Suomesta on parhaimmillaan parikymmentä evp. upseeria konsultteina Viron puolustusvoimissa.
Suomalaiset ovat myös olleet perustamassa Viron reserviupseerikoulua ja Suomen mallin mukaisesti on eteläiseen naapuriimme rakennettu valtakunnalliset maanpuolustuskurssit.
Suomessa järjestettiin Viron ylimmälle upseereille räätälöityjä erikoiskursseja, joille on osallistunut muutama kerrallaan yhteensä 21 virolaisupseeria. Suomen kadettikoulun on käynyt yli 50 ja RUK:n kurssin yli sata virolaista. Jukka Knuuti laskee, että Virossa on 350 sotilasta, jotka ovat saaneet vähintään puolen vuoden koulutuksen Suomessa.