Sanomalehti Kalevalla on messuilla oma osasto, jossa voi vielä tänään osallistua lööpintekokilpailuun.
Kun Oulun seudun ammattiopiston ammattimies Asko Lindgren kääntelee talttaa käsissään ja sorvissa pyörivä puupölkky muotoutuu yhdessä hujauksessa siroksi pikariksi, monta silmäparia seuraa sivusta uteliaina.
"Kauanko tuohon menee?", nuori mies kysäisee Lindgreniltä ja saa vastaukseksi, että monta vuotta. Mutta niiden vuosien jälkeen meneekin sitten enää kolmisen minuuttia kappaletta kohden.
Vielä torstaina jatkuvilla kaksipäiväisillä Eteenpäin -koulutus- ja työelämämessuilla ovat tänä vuonna uutuutena mukana toiminta- ja työnäytökset.
Lehtori Petri Jurvelinin mukaan sorvauksen kaltaisella työnäytöksellä saadaan messuilla näkyvyyttä. Ja vaikka puuala koneistuukin koko ajan enemmän, myös perinteisen käsityön taitajille on edelleen paikkansa.
Toista vuotta Kastellin lukiota käyvää Simo Pramilaa työnäytökset kiinnostivat. Hänellä ei ollut omien sanojensa mukaan vielä "yhtään hajua" siitä, mihin lukion jälkeen jatkaisi, mutta käytännön työ näytti kiintoisalta.
Pramila kertoi ajatelleensa jatkamista ammattikorkeakouluun - mutta mille alalle siellä, se on auki. "Vähän tuntuu siltä, että pitäisi jo alkaa miettiä sitä", hän muotoili.
Samaa vuosikurssia käyvä Henna Järvinen sen sijaan oli jo valintansa tehnyt, mutta tuli messuille seuraksi. Tulevaisuudessa siintää eläinlääkärin ammatti, tai jos ovet haluttuun opinahjoon eivät aukea, sitten fysioterapia.
Jos osa onkin lyönyt suunnitelmansa lukkoon siltä osin, mitä elämässään haluaa tehdä, jotkut ovat aloittaneet siitä päästä, mitä eivät ainakaan halua tehdä. Yksi vahvasti intohimoja jakava ala on kemia.
"Osa tulee tähän hyvin kiinnostuneena, ja osa kävelee nopeasti ohi, että hyi, kemiaa", laboranttiopiskelija Kirsi Ahtinen nauraa. Esittelijöinä toimivat opiskelijat kertovat pyrkivänsä kumoamaan yleisiä ennakkoluuloja siitä, että koulutukseen hakeutuakseen pitäisi olla briljeerannut peruskoulun kemiassa. Moni on heidän mukaansa yllättynyt siitä, että pelkkä kiinnostus riittää.
Suurin osa messuilla keskiviikkona vierailleista nuorista tuntui tulleen paikan päälle vähän katselemaan, jos jotain kiinnostavaa sattuisi löytymään. Ylioppilaskirjoitusten jälkeistä välivuotta viettävä Nanna Huotari kuulosti kiertelevän osastoja astetta määrätietoisempana.
"Kirjoitusten jälkeen hain vain Ouluun opiskelemaan, enkä päässyt. Tulin ottamaan selvää siitä, mitä kaikkia mahdollisuuksia on. Minua kiinnostaa joko terveysala tai ympäristöteknologia."
Huotarin mielestä tällainen valintavaihe elämässä on toisaalta vaikea, mutta toisaalta mahdollisuuksien selvittely on hänestä hyvin mielenkiintoista. "Tästä on periaatteessa koko loppuelämä kiinni. Toisaalta ajattelen niin, että aina voi jättää kesken ja kouluttautua uudelleen."