Helsingissä Euroopan mestaruuttaan perjantaina puolustava Amin Asikainen on noteerattu peräti kuudenneksi tuoreella IBF:n keskisarjan listalla. Myös kolme muuta merkittävintä maailmanliittoa ovat nostaneet Asikaisen statusta niin, että hän on sekä WBA:n että WBO:n listalla kymmenes ja WBC:n listalla yhdestoista.
Vuodesta 1925 omia arvolistojaan julkaissut arvovaltainen The Ring -lehti noteeraa Asikaisen niin ikään hyvin, kun se on asettanut tämän ensimmäisenä suomalaisena kymmenen joukkoon (7.) sitten Tarmo Uusivirran.
Voitto Alexander Siposista ei välttämättä nosta Asikaista maailmanliittojen listoilla, kun saksalainen on noteerattu Euroopankin listalla vasta sijalle 14. Sipos lasketaan pakkovoitettavaksi vastustajaksi, mutta juuri tällaisena "helppona" vastustajanahan pääsi Asikainen itsekin edellisen mestarin kanssa samaan kehään.
Elis Ask oli ensimmäinen
Amin Asikainen on neljäs suomalainen ammattinyrkkeilyn Euroopan mestari. Elis Ask hallitsi kevyttä sarjaa vuosina 1950 - 51, Risto Luukkonen kärpässarjaa 1959 -61 ja kääpiösarjaa 1963 - 65 sekä Olli Mäki kevyttä välisarjaa 1964 - 65. Sekä Luukkonen että Mäki menettivät tittelinsä 1965, kun heidän taustavoimansa eivät pystyneet järjestämään ottelua Euroopan ammattinyrkkeilyliiton nimeämiä haastajia vastaan. Ask taas menetti mestaruutensa Kööpenhaminassa Tanskan Jörgen Johansenille varsin kyseenalaisella pistetappiolla.
Edellisten lisäksi Pekka Kokkonen ja Tarmo Uusivirta ovat nousseet EM-kehään. Kokkonen haastoi italialaisen PieroDel Papan raskaan keskisarjan tittelistä vuonna 1967, mutta mestaruus jäi haaveeksi, kun Del Papa ylsi ratkaisemattomaan Helsingin jäähallin kehässä ja säilytti näin tittelinsä.
Uusivirran ura oli jo laskusuunnassa, kun hän kohtasi britti James Cookin Lontoossa 1991. Cook hallitsi ottelua alusta lähtien niin selvästi, että Uusivirta katsoi parhaaksi luovuttaa seitsemännessä erässä.
Nikkinen jäi syrjään
Oulun Tarmon riveistä ammattilaiseksi vuonna 1969 siirtynyt Erik Nikkinen jakoi tavallaan Uusivirran kohtalon, kun hänkään ei saanut tilaisuuttaan silloin, kun olisi pystynyt tosissaan taistelemaan tittelistä. Uusivirta sentään pääsi EM-kehään, mutta Nikkinen pelattiin kerran toisena jälkeen syrjään titteliottelusta, vaikka hänen saavutuksensa olisivat ilman muuta oikeuttaneet mestaruusotteluun.
Nikkiselle tarjoutui kyllä tilaisuus otella Euroopan mestariakin vastaa, jopa kahteenkin kertaan, mutta tuolloin saksalainen Lothar Abend oli jo entinen mestari. Nikkinen osoitti kuitenkin noissa yhteenotoissa tasonsa voittaen molemmat pistein.
Uusivirran ja Nikkisen ura takkuili lähinnä heikkojen taustavoiminen vuoksi. Kummankaan taakse ei löytynyt riittävän varakkaita rahoittajia, jotka olisivat pystyneet ostamaan oikealla hetkellä tien auki mestaruuskehään.
Amin Asikaisen taustat ovat ainakin sikäli kunnossa, että ovi EM-kehään aukesi nopeasti ja mestaruuskin tuli selvästi etuajassa.