Amerikassa kaikki on suurta. Niin myös lomamökin hintalappu, varsinkin jos sille on käyttöä pari viikkoa vuodessa.
Kolmen tunnin ajomatkan päässä New Yorkista New Jerseyn osavaltion eteläkärjessä sijaitsee Cape May -niminen entinen kalastajakylä ja nykyinen lomakaupunki. Sen liepeillä on kuuluisa majakka, koko itärannikon vanhimmaksi mainostettu, 1816 perustettu rantahotelli Congress Hall ja tuhansia muumitalon näköisiä huviloita joiden lähes katkeamaton nauha jatkuu lähes parisataa kilometriä Cape Maysta rannikkoa pitkin pohjoiseen.
Juuri näille loppumattomille hiekkarannoille New Yorkin, Philadelphian ja jopa pääkaupungin Washingtonin varakkaat, mutta pitkien työpäivien uuvuttamat perheet saapuvat tuhansittain joka kesä viettämään lyhyitä lomiaan.
Ei haittaa, vaikka naapurihuvilat molemmin puolin ovat kirjaimellisesti kolmen tai neljän metrin päässä, tärkeintä on pääsy hiekkarannalle ja merelle.
Nurkan takaa voi vuokrata veneen tai lähteä ammattilaisten kanssa puolen tai jopa koko päivän mittaisille kalastusreissuille. Lähiseutujen pikkukaupungit ovat väärällään antiikkikauppoja ja aitoa lomatunnelmaa luovia turistikrääsäpuoteja.
Rantakylien hummeriravintolat levittävät ympäristöön toinen toistaan houkuttelevampia tuoksuja.
Lokit huutavat laiturien nokassa eikä suurkaupunkien kiireinen arkipäivä hikisinä seisovine iltapäiväruuhkineen voisi olla kauempana
On sitten mitä
vanhana muistella
Mutta millä hinnalla? Viikko yhdessä näistä koristeellisista huviloista maksaa vuokraajalle vähintään parituhatta dollaria ja silloin on kysymys pienestä ja vaatimattomasta tönöstä vähän kauempana rannasta. Jos tilaa on enemmän ja ollaan eturivissä hiekkarannalla, vuokraajat saavat varautua maksamaan viikostaan jopa viisi tai kuusi tuhatta dollaria.
Tulijoita on silti enemmän kuin uusvanhoja huviloita ehditään rakentaa ja hinnat nousevat vähintään kymmenen prosenttia joka vuosi.
"Tähän on valmistauduttu koko talvi", kertoo philadelphialainen lakimies Samuel Starr Cape Mayssa vuokraamansa pitsihuvilan portailla.
"Olemme olleet täällä jo viitenä vuotena peräkkäin toukokuun toisen viikon ja elokuun viimeisen viikon", hän jatkaa.
"Sesongin alussa ja lopussa hinnat ovat vielä vähän kohtuullisemmat."
Huviloiden vuokraaminen on niin kannattavaa liiketoimintaa, että niiden ostohinnat ovat kauan siten karanneet tavallisten, hyvässäkin asemassa olevien palkansaajien ulottumattomiin. Vaatimatonkin rantatalo maksaa vähintään miljoonan eikä hinnoilla ole ylärajaa.
Kaiken lisäksi New Jerseyn rannikkoa pidetään edullisena, hinnat nousevat kun mennään pohjoiseen Long Islandin tai Connecticutin kultahammasrannikoille tai etelään lähemmäs Washingtonia.
"En ole harkinnut huvilan ostamista täältä", Starr sanoo.
"Minulle riittää kun voin perheeni kanssa viettää pari viikkoa vuodessa täällä. On mitä sitten joskus vaarina muistella."
Vaikka Samuel Starr on perheineen Cape Mayssa vain vuokralaisena, häntäkin voi pitää hyväosaisena jenkkilomailijana. Merkittävä osa amerikkalaisista kuittaa lyhyet lomansa matkustamalla Las Vegasin tai Orlandon tapaisiin huvitustehtaisiin, jonne pääsee pariksi kolmeksi päiväksi muutamalla sadalla dollarilla.
Niille, joiden kädestä suuhun -budjetti ei salli näitä iloja, tarjolla on kotikaupungin puistot, joiden nurmelle pääsee piknikille maksamatta mitään muuta kuin eväskorin sisällön.