On ehkä vähän vaarallista katsoa televisiota varhain aamulla. Ruudussa posottava hahmo näyttää hetken aivan Erkki Liikaselta. Jotenkin samoja ilmeitä ja eleitä. Mutta ei, Yhdysvaltain presidentti George W. Bushan se siinä, välittämässä viestiään suoraan noin 40-50 miljoonalle amerikkalaiskatsojalle.
Meitä katsojia on muuallakin. MTV3 näytti viimeisen kolmesta ottelusta suorana, samoin Yle digikanavillaan, ruotsalaiset lähettivät kaikki väittelyt, samoin moni muu. Mutta ulkomaalaisia katsojia ei tässä lasketa.
Jos laskettaisiin, ei John Kerry haukkuisi Bushia siitä, että presidentti ei puhunut lentokonevalmistaja Boeingin puolesta, kun eurooppalainen Airbus rikkoi kilpailusääntöjä.
Itse asiassa EU on juuri haastanut Yhdysvallat vastuuseen siitä, että nimenomaan Yhdysvallat tukee Boeingia laittomin tukiaisin. Amerikkalaiset ovat tekemässä vastavuoroisesti saman EU:lle, mutta nyt meneillään on kilpailu presidentin virasta, eikä siinä näköjään auta tarttua yksityiskohtiin. Ei ainakaan silloin, kun ne suotta sotkisivat omaa viestiä.
Toistoa
toiston perään
Tässä on kyse yksinkertaisuudesta. Selkeää sanomaa läpi lyhyessä ajassa. Toistoa, iskulauseita, toistoa, iskulauseita, ja niiden väliin täyslaidallisia vastustajan suuntaan. Avausrepliikissä Kerryltä menee sujuvat kohteliaisuudet mukaanlukien noin 15 sekuntia, kun hän on jo suoraan Bushin kimpussa.
Kolme neljäsosaa al-Qaidan johtajista on kiinni.
Osama bin Laden on yhä vapaana.
Kotimaan turvallisuus on edistynyt suuresti.
Kotimaan rajat vuotavat ja sisäinen turvallisuus on kehnossa jamassa.
Kerry äänestää aina veronkorotusten puolesta.
Bush on ensimmäinen presidentti 72 vuoteen, jonka aikana työpaikkoja on menetetty.
Ja tätä rataa edelleen. Kaksi ensimmäistä väittelyä liikkuivat lähinnä sodassa, terrorismissa ja turvallisuudessa. Niissä sanailtiin rajusti, ja niitä oli helppo seurata. Kolmannen teemat liikkuvat enimmäkseen Yhdysvaltain sisällä, ja sävyt täysin ymmärtääkseen pitäisi pystyä näkemään maa sisältäpäin.
Tärkeää on se miltä
ehdokas näyttää
Terveydenhuollosta puhutaan paljon. Ulospäin yleisin käsitys on, että Yhdysvaltain terveydenhoito on järjestetty jokseenkin omituisesti. Kerry tuntuu olevan samoilla linjoilla. Bush ilmoittaa, että niissä maissa, joissa terveydenhuolto on valtion vastuulla, sen laatu on huonoa. "Siksi muut maat ovat kateellisia meille."
Minimipalkkaa, kutsuntoja, abortteja, homoliittoja, rynnäkkökiväärien kauppaa, omaa uskonnollista vakaumusta, kiitoksia vaimoille ja tyttärille. Talouslukuja ja äänestystilastoja heitellään edestakaisin kuin tennispalloja. Kolmannessa keskustelussa teemat vaihtelevat, jopa poukkoilevat - mutta oleellista ei ole vain, miltä vastaus kuulostaa, vaan myös miltä se näyttää.
Väittelyissä haetaan voittajia ja häviäjiä. Ensimmäisessä kohtaamisessa vastaus oli selvä. Kerryn vahva ote tuntui sekoittavan Bushin pasmat. Kahdella seuraavalla kerralla presidentti oli koonnut itsensä paremmin. Silti Kerry tuntui koko ajan haastajana vetävän keskustelua ja pakottavan Bushia puolustuskannalle. Hyvin presidenttikin silti pärjäsi. Sitä paremmin, mitä vähemmän selässä on omituisia möhkäleitä - ensimmäisen väittelyn kumma kohouma takin alla ei puheenaiheena ole kuollut vieläkään.
Esiintymiskyky
kaikki kaikessa
Mutta selväksi tulee, että Amerikalla on, mistä valita. Miehet eivät ole samaa mieltä paljon mistään, ja jos tavoitteista olisivatkin, eivät ainakaan keinoista. Henkilökohtaisia solvauksia ei kuulla, mutta asiat mäiskivät toisiaan päähän minkä ehtivät. Mikä tahansa asia näyttää kuuluvan presidentille, kuten se oikeastaan kuuluukin.
Tässä ei valita vain kahden miehen, vaan kahden hallintokoneiston välillä. Jos presidentti vaihtuu, vaihtuu myös hallitus ja ylin virkamiehistö. Amerikan presidentti on ison jäävuoren näkyvä huippu, ja jos tuolle huipulle päästäkseen jotain vaaditaan yli muiden, se on vakuuttavuutta ja esiintymiskykyä.
Ehkä siksi nämä keskustelut ovat aivan eri maailmasta kuin suomalaisten puoluejohtajien unettavat väittelyt. Nämä ovat oikeaa politiikkaa. Tässä on kyse todellisesta vallasta, ja kun sen vallan napana on yksi mies, ei isoon maahan mahdu monta puoluetta. Niitä on vain kaksi, ja ne ovat pikemminkin rinnakkaisia poliittisia organisaatioita kuin eurooppalaistyylisiä järjestöjä. Silti Bushin jäljiltä maa on nyt aatteellisesti jakautuneempi kuin miesmuistiin, ja asetelmana on me vastaan ne, hyvä vastaan paha.
Mutta kumpi kahdesta loistavasta puhujasta on kumpi? Tämän jälkeen he eivät enää kohtaa.
"Bush voitti selkeydellä & vakaumuksella", julisti Bushin kampanjasivu heti viimeisen väittelyn jälkeen.
"Kolmen presidenttiväittelyn jälkeen John Kerry ei ole jättänyt mitään epäilyä siitä, etteikö hänellä olisi voimaa ja luonnetta olla ylipäällikkö", ilmoitti Kerryn leiri.
Tähän asti voittajia siis on kaksi, kuten on tulkintojakin. Väittelyissä Kerry tuli takaa tasoihin, ja tästä vaaleihin molempien kierrokset vain kasvavat.