Sähköpostin naputteluun puhelimen käytön sijasta siirtyneet amerikkalaiset eivät osaa kirjoittaa.
Eivätkä kyseessä ole lapset tai teini-ikäiset, vaan jopa korkeimmilla johtopaikoilla istuvat suuryritysten johtajat ja heidän alaisensa.
Yhdysvaltain kansallisen kirjoituskomitean 120 liike- ja teollisuusyrityksessä hiljattain tekemä tutkimus osoitti väkevästi, ettei kolmanneksella yhtiöiden työntekijöistä ole sana hallussa. Se ei ilmene pelkästään sähköposteissa, mutta myös yhtiöraporteissa ja muissa teksteissä.
Tilannetta yritetään korjata jopa 3,1 miljardia dollaria vuosittain maksavalla kurssituksella ja tukiopetuksella.
"Sähköposti on juhla, johon englannin opettajia ei ole kutsuttu. Se saa yhtiöt repimään karvat päästään", Illinoisin yliopiston entinen professori Craig Hogan huokaisi New York Timesin haastattelussa.
Tohtori Hogan näytti toimittajalle epätoivoiselta kirjoittajalta tullutta sähköviestiä, jossa hän kertoi pomonsa komentaneen hänet opettamaan alaisilleen oikeinkirjoitusta. Kirjoittaja pyysi tohtori Hoganin apua, mutta hän oli itse pikaisen ensiavun tarpeessa. Viestissä ei ollut yhtä ainutta isoa kirjainta eikä välimerkkiä, ja se vilisi kirjoitus- ja kielioppivirheitä.
Ei päätä
eikä häntää
"Kysymys ei ole siitä, että yhtiöt haluavat palkata Tolstoin. Mutta ne tarvitsevat ihmisiä, jotka osaavat kirjoittaa selkeästi. Monet työntekijät ja -hakijat jäävät kauas tästä tavoitteesta", Business Roundtable-nimisen yritysjohtajien liiton johtaja Susan Traiman sanoi.
Traimanillakin oli kaoottinen esimerkki sähköviestistä, jossa ei ollut päätä eikä häntää. Sen kirjoittajan esimiehet päättivät, että nainen tarvitsi tukiopetusta.
Kirjoitustaidottomuus on poikinut tuhansia iltakursseja yliopistoissa ja alemman tason kouluissa ja luonut uuden aikuisten koulutusalan.
Huutomerkit
pannaan
Yksi entinen oikolukija selitti yrittävänsä saada oppilaansa luopumaan teini-ikäisinä oppimistaan pikasanomista liikeviestejä laatiessaan. Hän näytti erään koulutettavansa sähköpostia, jossa sanat oli korvattu yksittäisillä kirjaimilla ja lauseet olivat kuin ammottava suu, josta puuttui liuta hampaita.
Monet pääjohtajatkaan eivät ymmärrä sanankäyttöä, mutta sen selittäminen heille on vaikeata, sillä kukapa uskaltaisi kertoa ylimmälle esimiehelleen, että hän nyplää monimutkaisia korulauseita.
Johtajilla ankaraa kirjoitusripulia
Korkean tason johtajia kouluttava freelance-kirjoittaja Roger Peterson kertoo oppilaistaan, jotka potevat ankaraa kirjoitusripulia ja ovat lääkityksen tarpeessa. Monet johtajat kiistävät kirjoitustautinsa, mutta jotkut suostuvat kuuntelemaan.
Yksi pomo tunnusti olleensa liian monisanainen ja vahvistaneensa viestejään alleviivauksilla ja monilla perättäisillä huutomerkeillä.
Hän oli vähentänyt huutomerkkivimmaansa vasta siinä vaiheessa, kun opettaja Petersen oli uhannut repiä koko näppäimen hänen koneestaan.
Illinoisin yliopistossa englantia opettava Linda Landis Andrews on myös sydämistynyt huutomerkkien ylikäyttäjille.
"Ihmiset uskovat, että useamman huutomerkin käyttö liikekirjeessä korostaa heidän painotuksiaan. Kerron heille, että heille sallitaan koko elämässään vain kaksi huutomerkkiä", Landis Andrews sanoi.
Tohtori Hogan totesi New York Timesin haastattelussa sähköviestien rönsyilevän rikkaruohojen tavoin.
"Sen sijaan, että ihmiset miettisivät kirjoittaessaan mitä sanovat, he kuolaavat ajatuksensa ruudulle. Se ajaa yhtiöt epätoivon partaalle", tohtori Hogan totesi.