Erään amerikkalaisen televisiokanavan keskiviikon päivän kysymys oli: "Pitäisikö Yhdysvaltain kiduttaa terrorismista epäiltyjä vai ei?" Katsojia pyydettiin vastaamaan puhelimella tai sähköpostilla. Vain yksi katsoja hämmästeli kysymyksen asettelua.
"Jos tällä linjalla jatketaan, niin vaarana on, että kohta keskustellaan siitä, ollaanko kansanmurhan puolesta vai sitä vastaan?" hän kirjoitti.
Muutamaa poikkeusta lukuunottamatta kidutuksesta on tullut kovin arkipäiväinen keskustelunaihe Yhdysvalloissa. Viime viikolla kidutus oli kannen otsikkoaiheena Newsweek-viikkolehdessä, ja kahden päivän aikana julkistettiin kolme aihetta käsittelevää mielipidekyselyä. Tutkimusten mukaan vain hiukan yli kolmasosa amerikkalaisista on sitä mieltä, ettei kidutus ole koskaan oikeutettua.
Washingtonissa toimivan Pew Research Centerin tekemässä gallupissa 46 prosenttia vastanneista arvioi, että kidutus on joskus tai usein oikeutettua, 17 prosenttia katsoi, että se on perusteltua vain harvoin.
Ainoastaan 32 prosenttia haastatelluista oli samalla kannalla kuin Kansainvälinen Punainen Risti tai vuoden 1994 kansainvälinen sopimus eli katsoi, ettei kidutus ole koskaan oikeutettua.
Terroria vastaan
kaikin keinoin
Jopa mielipidetutkimuslaitoksen johtajat itse olivat yllättyneitä.
"Abu Ghraibista ja Guantanamosta huolimatta niiden ihmisten määrä, jotka pitävät kidutusta oikeutettuna, ei ole laskenut aiempiin vuosiin verrattuna. Kun puhutaan terrorismista, suuri yleisö näyttää olevan valmis menemään hyvin pitkälle sen estämiseksi", kommentoi Carroll Doherty Pew Research Centeristä.
Tutkimuslaitos haastatteli myös "eliitin" edustajia, liike-elämän, diplomatian, puolustusvoimien ja tiedotusalan ammattilaisia. Kidutuksen vastustus on voimakkainta näissä piireissä. Sotilaat suhtautuvat kidutukseen kaikkein kielteisimmin: 49 prosenttia katsoo, ettei kiduttaminen ole koskaan oikeutettua. Tiedotusvälineiden edustajilla luku oli vain 36 prosenttia.
Sotilaat toteavat, että kidutuksen avulla saa harvoin luotettavia tietoja. Republikaaninen senaattori John Mcain, joka kampanjoi huonoa kohtelua vastaan, on yrittänyt saada amerikkalaiset ymmärtämään tämän. Hän kertoo usein, että kun pohjoisvietnamilaiset olivat yrittäneet saada häntä kertomaan tovereidensa nimet, hän oli luetellut heille Green Bay Packers jalkapallojoukkueen pelaajien nimilistan.
Kidutuksen puutteista huolimatta kidutuksen kannattajat painottavat välitöntä vaaraa, niin sanottua "aikapommia". Tämä on elokuvista tuttu tilanne, jossa päähenkilöllä on vain muutama minuutti aikaa saada epäilty puhumaan, tai muuten ydinpommi räjähtää.
"Siinä tilanteessa voitte antaa minulle pihdit ja puhalluslampun, ja minä teen mitä on tehtävä. Ja voitte hyvin pakottaa minut tuomioistuimeen selittämään, miksi tein niin kuin tein", kirjoittaa nimimerkki Dean blogissaan.
Keskustelu ylittää perinteiset poliittiset jakolinjat. Vasemmistossa blogikommentaattori Oliver Willis on samalla kannalla. Hän sanoo, että hän "ei kannata sellaista kidutusta, jota Valkoinen talo ajaa".
"Mutta mielestäni meidän täytyy pystyä käyttämään voimakeinoja saadaksemme tietoa", hän lisää.
Michael Smerconish lainaa Huffington Post lehdessä erästä toisen maailmansodan veteraania, jolta hän oli kysynyt neuvoa.
"Tämä on sotaa. Mitä tekemistä ihmisoikeuksilla on sodan kanssa? Tämä on sotaa ja sinun täytyy taistella. Siinä kaikki", vanha sotilas oli vastannut.
Ennalta ehkäisevä
vangitseminen
George W. Bushin hallinto on vuodesta 2002 lähtien puolustanut samaa ajatusta poikkeuksista sotatilanteessa. John Yoo oli yksi niistä oikeusministeriön virkamiehistä, jotka hahmottelivat politiikan Geneven sopimusten sivuuttamisesta.
Nykyisin Stanfordin yliopistossa professorina työskentelevä John Yoo selitti keskiviikkona televisiossa: "Kaikki eivät usko, että syyskuun 11. päivän tapahtumat merkitsivät sodan alkua. Sen kuulee heidän puhuessaan 'syyllisistä' tai 'syyttömistä'. Nuo termit ovat peräisin rikosoikeudesta."
"Sodan aikana ihmisiä ei vangita siksi, että he ovat syyllisiä, vaan heitä pidetään vankeina, jotteivät he pysty tulevaisuudessa hyökkäämään Yhdysvaltoja vastaan. Kyse ei ole syyllisyydestä tai syyttömyydestä. Tulossa ei ole rangaistusta eikä syytteitä. Vangitseminen on puhtaasti ennaltaehkäisevä toimenpide", John Yoo sanoi.
Kidutusta vai
stressitekniikoita
Konservatiivit ovat närkästyneitä siitä, että kidutukseksi kutsutaan Pentagonin kehittämiä stressitekniikoita kuten unenpuutteen aiheuttamista, koirien tuomista paikalle, huppujen jatkuvaa käyttämistä, hukuttamisesityksiä& Jotkut ovat ivanneet humanitaarisia järjestöjä, jotka ovat tuominneet alastomien naisten tuomisen kuulusteluhuoneisiin.
Eräs nimettömänä pysyttelevä kansainvälisen oikeuden asiantuntija on todennut, että amerikkalaiset eivät ole lainkaan pohtineet kulttuurikysymyksiä.
"On olemassa käytäntöjä, jotka muslimit kokevat kidutukseksi, vaikka kristityt eivät kokisi samoin. Tästä syystä kidutusta ei voi edes tarkoin määritellä."
Keskustelua käydään nyt erityisen vilkkaasti, sillä Pentagon ei ole vieläkään julkistanut uutta sotilaan käsikirjaa, johon on määrä kirjata kuulusteluohjeet. Jo nyt tiedetään, että käsikirjaan on tulossa myös salainen liiteosa.