Wikileaks-vuodoista kohutaan ympäri maailmaa ja myös Suomessa Helsingin Sanomat ja Yleisradio saivat käsiinsä tuhansia Yhdysvaltain ulkoasiainhallinnosta vuotaneita diplomaattisähkeitä.
Tiedotusvälineiden kautta asiat ovat päätyneet kaikkien suomalaisten luettavaksi.
Amerikka jahtaa nyt Wikileaksin perustajaa Julian Assangea ja vaatii hänen luovuttamistaan Yhdysvaltoihin. Myös Ruotsi vaatii miestä kuultavaksi "huonoimmasta seksistä ikinä".
Pahimmassa tapauksessa Assangea odottaa Yhdysvalloissa kuolemantuomio tai joutuminen Guantanamon vankileirille, jossa tunnetusti ei ole ihmisoikeuksista tietoakaan.
Hei haloo, onko kukaan kotona? Miten on mahdollista, että vuodot ovat yleensä lähteneet liikkeelle? Yhdysvaltain ulkoaisainhallinnon ja puolustusministeriön tässä pitäisi hävetä sitä, että tiedot ovat olleet niin helposti hakkeroitavissa tai kopioitavissa.
Kovin suojattuja Wikileaksin käsiin päätyneet tiedostot eivät näytä olleen, kun ne ovat levinneet kulovalkean tavoin eteenpäin. Jossakin on toimittu tosi löperösti. Amerikka vuotaa kuin seula.
Suomessa tietovuotoja on luonnehdittu vastenmieliseksi ilmiöksi tai tervetulleeksi avaukseksi, jossa päästään suoraan tiedon lähteille. Kaleva luonnehti Wikileaksia aiemmin vallan globaaliksi vahtikoiraksi.
Tavallisille kansalaisille onkin auennut ikkuna katsoa, miten poliitikkomme käyvät diplomaattista keskustelua, hankkivat ja antavat tietoa ja tekevät työtä äidinmaan parhaaksi.
Toistaiseksi amerikkalaisdiplomaattien Suomesta ja suomalaisista välittämä kuva ei ole ihmeemmin hätkähdyttänyt. Lähinnä tirkistelynhalu on tullut tyydytettyä, kun tuttuja asioita on katsottu hieman uudesta näkökulmasta.
Asioita seuranneita ei ole yllättänyt tieto siitä, että Suomen korkein johto, entinen pääministeri Matti Vanhanen (kesk.) ja presidentti Tarja Halonen eivät jostain syystä saaneet kutsua Washingtoniin tapaamaan presidentti George Bushia. Sen sijaan kokoomuslainen ulkoministeri Ilkka Kanerva pääsi alta aikayksikön samaan kuvaan kollegaansa Condoleezza Ricen kanssa.
Suuri paljastus ei liioin ole, että amerikkalaisetkin arvioivat Sauli Niinistöä (kok.) presidentinvaalien aikaan supertähdeksi, mutta ulkoministeri Erkki Tuomioja (sd.) ei erityisemmin miellyttänyt jenkkejä.
Sen sijaan liian pitkälle menevästä Venäjän myötäilystä on paljastunut uutta, päinvastaista tietoa. Ulkopoliittinen johto on ottanut tapaamisissa Venäjän johtajien kanssa suorasanaisesti ja ärhäkästi kantaa ihmisoikeuskysymyksiin.
Juuri suhteet Venäjään ovat asioita, jotka kiinnostavat erityisesti kansalaisiakin. Miksi amerikkalaiset ovat tässä suhteessa paremmin informoituja kuin suomalaiset? Mielikuvaksi on jäänyt, että presidentti vain lämpimikseen ravaa Venäjällä.
Kansalaisten keskuudessa on sen sijaan amerikkalaisten diplomaattien tapaan ihmetelty, miksi venäläisten kaasuputken rakentamista Suomenlahteen on tarkasteltu vain ympäristökysymyksenä, vaikka asian turvallisuuspoliittisen ulottuvuuden näkee sokea Reettakin.
Afganistanissa vuonna 2007 kaatuneen rauhanturvaajan surmaajien vapautuminen vankilasta lahjusten takia sitä vastoin on ikävä uusi tieto. Nyt Afganistanista on tullut toinenkin suru-uutinen.
Nämä ovat asioita, joilla on suuri vaikutus kansalaismielipiteeseen, joka jo valmiiksi suhtautuu nihkeästi Nato-johtoiseen Afganistan-operaatioon.
Kun nyt on heittäydytty avomielisiksi, niin pahitteeksi ei olisi saada tietää keskusteluista venäläisdiplomaattien kanssa. Onko siltä ilmansuunnalta luvassa uusia kuohuttavia yllätyksiä? Jäämme odottamaan russoleaksia.