Ame­ri­kas­sa koi­ra­kin voi olla mil­jo­nää­ri

Käsite "koiranelämää" on viime vuosina saanut Yhdysvalloissa kokonaan uuden sisällön. Jos jollakulla on lokoisat päivät, niin ainakin upporikkaiden amerikkalaisten lemmikeillä.

Laurence Casimir huolehtii työkseen newyorkilaisten lemmikeistä. Tarjolla on niin ympärivuorokautista päivähoitoa, koirajumppaa kuin pedikyyrejä.
Laurence Casimir huolehtii työkseen newyorkilaisten lemmikeistä. Tarjolla on niin ympärivuorokautista päivähoitoa, koirajumppaa kuin pedikyyrejä.
Kuva: Mika Horelli

Käsite "koiranelämää" on viime vuosina saanut Yhdysvalloissa kokonaan uuden sisällön. Jos jollakulla on lokoisat päivät, niin ainakin upporikkaiden amerikkalaisten lemmikeillä.

Yltäkylläisyydessä elävien koirien kohtalot nousivat otsikoihin sen jälkeen kun elokuussa 87-vuotiaana kuolleen hotellimiljardööri Leona Helmsleyn testamentti avattiin. Vaikka hän jätti suurimman osan perinnöstään hyväntekeväisyyteen, huomiota herätti kohta, jolla hän määräsi 12 miljoonaa dollaria säätiölle, jonka ainoana tehtävänä on huolehtia Helmsleyn jälkeensä jättämästä Trouble-nimisestä maltankoirasta. Pari lastenlastaan Helmsley jätti tasapainon vuoksi kokonaan perinnöttä.

Yhdysvalloissa on jo laajasti ehditty pohdiskella, mihin kaikkeen Leona Helmsleyn koiran perimät miljoonat riittävät. Helmsleyn veli, jonka testamenttimääräysten mukaan piti käytännössä huolehtia Troublen loppuelämästä, on jo ehtinyt kieltäytyä: koiran kun tiedetään olevan luonteeltaan äkäinen ja näykkivän ihmisiä herkästi.

Asettuipa Troublen loppuelämä kuinka tahansa, se kuitenkin jakaa saman kohtalon kuin sadat tuhannet amerikkalaiskotien lemmikit. Se elää miljonäärin elämää.



Kokkeja ja hierojia


Upporikkaiden elämäntavoista kirjoittanut amerikkalainen tutkija ja kirjailija Russ Alan Prince kertoo, että heidän tapansa kohdella lemmikkejään on synnyttänyt kokonaisen teollisuudenalan. Niille palkataan omia kokkeja valmistamaan kolmesta viiteen gourmet-ateriaa päivässä. Niitä käytetään säännöllisesti lemmikkien hoitoon erikoistuneilla "syvähierojilla", jotka saattavat laskuttaa palveluistaan 2 000 dollaria tunnissa. Rahaa riittää myös ennustajiin, jotka povaavat hyvällä hinnalla koirien tulevaisuutta ja mittailevat niiden "kosmista herkkyyttä".

Prince julkaisi vastikään tutkimuksen, jota varten hän oli haastatellut 304 lemmikkejä omistavaa amerikkalaisperhettä, joiden nettovarallisuus oli yli 46,7 miljoonaa dollaria ja keski-ikä 56 vuotta.

Raportin mukaan perheet käyttivät lemmikkiensä hyvinvointiin keskimäärin 328 000 dollaria vuodessa. Yli neljännes haastatelluista kertoi käyttäneensä yksin lemmikkiensä vaatteisiin yli 25 000 dollaria.

Eikä tämäkään riitä. Joka kuudes vastaajista kertoi järjestävänsä lemmikilleen vuosittain yli 25 000 dollaria maksavat syntymäpäiväjuhlat. Ihmeellistä ei myöskään ollut se, että lemmikkejä lennäteltiin tarpeen vaatiessa yksityisillä suihkukoneilla seuranaan vain koneen henkilökunta.



Kivesimplantteja


Oman bisneksensä lemmikkien kultakaivoksesta on löytänyt keksijä Gregg Miller, joka ryhtyi 13 vuotta sitten tuottamaan kivesproteeseja kastroitaville koirille. Tällä hetkellä yli 900 dollaria maksavia Neuticles-implantteja on myyty jo 240 000 paria.

"Näillä koirat säilyttävät luonnolliset piirteensä, vaikka jotain alkuperäistä puuttuukin", Miller kiittelee keinokiveksiään.

Näitä taustoja vasten säätiön perustaminen huolehtimaan jälkeenjääneen lemmikin hyvinvoinnista asettuukin aivan uuteen ja luonnolliseen valoon. Noin neljännes Princen tutkimukseen osallistuneista ilmoitti jo huolehtineensa lemmikkisäätiön perustamisesta. Tavasta on tullut äveriäiden eläinrakkaiden piirissä niin yleinen, että 39:ssä Yhdysvaltain osavaltiossa on säädetty erillinen laki turvaamaan perintösäätiöiden edunsaajiksi määrättyjen lemmikkien lailliset oikeudet.

Lemmikkieläimille jätettyihin perintöihin erikoistuneen newyorkilaisen lakimiehen Frances Carlislen mukaan säätiöitä perustamalla voidaan varmistaa, etteivät ahneet sukulaiset pääse mitätöimään emännistään tai isännistään orvoiksi jääneiden kotieläinten eläke-etuja.

Vaikka testamentin tekemisellä lemmikkieläimen hyväksi on joskus selvä tarkoitus näpäyttää vainajan sukulaisia, Carlislen mukaan kysymys lemmikin kohtalosta on itse asiassa paljon vakavampi kuin ensinäkemältä tuntuu. Monet kotieläimet ovat omistajilleen kuin omia lapsia, ja siksi he haluavat huolehtia niistä myös oman kuolemansa varalta.

"Liian monissa tapauksissa ahneet sukulaiset yksinkertaisesti heittäisivät vainajan rakkaimman kumppanin kadulle", Carlisle kertoo.



Pedikyyri ja kuntoutusta


Jos miljonäärien eläinrakkaus löytää mitä epäsovinnaisimpia ilmenemismuotoja, eivät lemmikkien asiat ole kovin huonosti myöskään ylemmän keskiluokan kodeissa.

Lemmikkituotekauppaan erikoistuneen tuottajajärjestön American Pet Products Manufacturers Associationin eli APPMA:n mukaan lemmikeistä on tullut yhä tärkeämpiä perheenjäseniä omistajilleen. Järjestön mukaan jo 42 prosenttia koirista nukkuu omistajiensa kanssa samassa vuoteessa. Kymmenen vuotta sitten luku oli 34 prosenttia.

Newyorkilaisen Bisquits & Bath
-koirahoitolan johtaja Laurence Casimir kertoo, että heidän asiakaskuntansa koostuu tavallisista työssäkäyvistä ihmisistä, jotka haluavat huolehtia lemmikeistään hyvin myös silloin isäntäväki ei itse ehdi.

Hoitola tarjoaa muun muassa koirien ulkoiluttamista, päivähoitoa, ympärivuorokautisen koirahotellin, trimmaukset, kirppujen karkotukset ja pedikyyrit sekä koirien koulutusta. Lisäksi firmalla on palveluksessaan omat eläinlääkärit.

"Meillä on tällä hetkellä kuusi eri toimipaikkaa täällä Manhattanilla, ja piakkoin meidän on laajennettava toimintaamme", Casimir kertoo. Yksin hänen toimipisteessään viettää päivänsä keskimäärin 170 koiraa, ja henkilökuntaa eläimiä varten on viitisenkymmentä.

Casimirin mukaan päivähoitolan alin perusmaksu on 350 dollaria kuukaudessa, ja yleisimmin asiakkaat maksavat 575 dollarin kuukausimaksua, jolloin he saavat tuoda koiransa hoitoon milloin tahansa.

Ilmoita asiavirheestä