Amerikansuomalainen Lisa Liiamaa löysi Yppäristä vain tyhjän tontin vanhan kodin paikalta.
Näin paljon taloja, tällainen ranta..! Lisa Liiamaalla riitti ihmeteltävää käydessään Yppärissä.
– Mikään ei ole niin kuin ennen, totesi Pyhäjoelta Yppäristä Amerikkaan perheensä kanssa muuttanut 76-vuotias Lisa Liiamaa vieraillessaan 70 vuoden tauon jälkeen synnyinseudullaan.
Hän oli pieni tyttö muuttaessaan äitinsä ja kahden veljensä kanssa Amerikkaan sinne jo aiemmin muuttaneen isänsä, Alfred Petäjäsojan luo.
– Muistan isäni rakentaman talon, jota ei enää ole. Muistan myös rannan. Siinä kaikki, hän sanoo Yppärin huoltoaseman pöydässä, kun koko seikkailu kotikonnulle on vielä edessä.
Ja sitten hän muistaa Yppärin Liekki-patsaan.
– Täällä on joku muistomerkki...? Kuljin sen ohi monesti monesti ohi, ja se teki minuun vaikutuksen.
Hän puhuu suomea varovasti, ja sanat palautuvat mieleen vähitellen. Koska äidinkieleen on tullut paljon uusia, outoja sanoja hänen poissa ollessaan, hänen on välillä pakko ottaa englanti avuksi.
Moni muisto Lisa Liiamaan vaiheikkaasta elämästä liittyy ruokaan: sairaan syömä kananmuna, joka oli niin arvokas, ettei sitä liiennyt hänelle; ensimmäinen herkullinen jäätelö Helsingissä; Yppärin-kodin kukko, joka syötiin, kun se oli yrittänyt nokkia Lisalta silmät.
– Ja muistan laivamatkan. Meillä oli hytti ja kerrossänkyjä. Yritimme saada ravintolassa maitoa, mutta emme osanneet englantia. Sanoin miau, ja sain maitoa.
Amerikkaan muutettuaan Lisa Liiamaalla ei ollut koskaan tilaisuutta käydä kotimaassaan. Haave kotimaassa käynnistä alkoi toteutua viime jouluna, jolloin hän sai lapsiltaan lahjaksi matkalipun Suomeen.
– Itkin koko joulun. Minulla on niin hyvät lapset!
Yppärissäkin kyyneleet vierivät silmistä ilosta siitä, että hän oli lapsuutensa maan kamaralla ja sai nähdä niitä kauniita seutuja, joita oli kaivannut. Tietoisena tunteellisuudestaan hän oli hankkinut tummennetut lasit.
Hän oli tavannut sukulaisia Sastamalassa ja Oulun seudulla, ja sokerina pohjalla oli vierailu Yppäriin. Tätiään opastamassa olivat Arja Mehtomaa Ruukista ja Kari Nuora Kuusamosta. He näkivät tätinsä ensi kertaa.
Mutta omasta kotitalosta, Hakalasta, on jäljellä vain villiintynyt piha ja kivikasa. Paikan löytäminen teki silti hyvää.
– Tämä merkitsee minulle paljon.
Lisan ensimmäinen aviomies oli muuttanut Amerikkaan 16-vuotiaana. Sitä ennen hän oli muuttanut Karjalasta kolmivuotiaana Ruotsiin ja asunut Oulun seudulla.
– Poikani osasivat pienenä suomea, mutta kun he menivät kouluun, suomi lensi ikkunasta ulos, muistelee Lisa.
Lasten vartuttua Lisa lähti töihin, ja hänestä tuli malliesimerkki siitä, miten Yhdysvalloissa voi edetä uralla. Sen aikaisen high schoolin käynyt nainen aloitti pankin osa-aikaisena siivoojana, sitten osa-aikaisena pankkivirkailijana, sitten pankkivirkailijana. Ja lopulta hänestä tuli pankkikurssit käytyään pankin johtaja, pankkiiri.
– Millä minä pärjäsin!? Sisulla!
Hänen johtamallaan pankilla Randolph Vermontissa oli lukuisia haarakonttoreita. Työnsä takia hän muutti usein ja asui muun muassa Kanadassa.
Elämän suuri kriisi, keskimmäisen pojan kuolema, pysäytti hänet täysin. Hän asui neljä vuotta Uudessa Meksikossa täysin ilman vettä ja sähköä ja muita mukavuuksia.
– Tiesin, että se auttaa. Se paransi minut surusta.
– Kaikki mitä olen tehnyt, on ollut aina oppimista siitä, mitä voi kestää.
Lisa Liiamaa
Syntyjään Liisa Petäjäsoja,
29
avioitunut kahdesti Yhdysvalloissa suomalaisen miehen kanssa, ensimmäinen aviomies oli sukunimeltään Mahonen.
Asunut elämänsä ensimmäiset kuusi vuotta Yppärin Hakalassa Pyhäjoella.
Muutti Yppäristä äitinsä ja veljiensä kanssa muurari-isänsä Alfred Petäjäsojan luo Connecticutiin, missä isällä oli kanafarmi.
Perheen matkalipun saannissa avusti aikanaan amerikansuomalainen yhteisö.
Saanut kolme poikaa ja ollut ensin kotiäitinä.
Edennyt urallaan nousemalla pankin osa-aikaisesta siivoojasta pankkiiriksi Vermontissa.
Asuu Brattleboron pikkukaupungissa Vermontissa.
Toiminut vielä tänä vuonna työkseen 94-vuotiaan asianajan asioiden hoitajana tämän kuolemaan saakka.
Pitää suomalaisesta musiikista ja tanssii suomalaisia tansseja Massachusettsin Fitchburghin Revontulet-kansantanssiryhmässä.
Palannut Suomen-vierailultaan jo Yhdysvaltoihin yhdessä poikansa ja miniänsä kanssa.