Oulangan kansallispuistossa tehtiin maanantai-iltana toimenpide, jollaista ei tiettävästi ole Suomen suojelualueilla aikaisemmin suoritettu.
Alkuperäisen kasvilajiston suojelemiseksi puistoa halkovan Liikasenvaarantien sorapenkasta lapioitiin hävitettäväksi Pohjois-Amerikasta peräisin oleva tulokaslaji, koska sen uskottiin kulkeutuneen paikalle ihmisten mukana.
Albertanvehnä -nimistä heinäkasvia (Leymus innovatus) ei auttanut edes se, että noin neliön alueelle levittäytyneen kasvin esiintymä oli ainoa Suomessa tiedossa oleva.
Kasvupaikka on jyrkässä alarinteessä vain muutaman sadan metrin päässä Oulankajoesta, jonka hiekkarannoille päästyään se olisi todennäköisesti alkanut syrjäyttää luontotyypin alkuperäisiä kasveja.
Niihin kuuluu muun muassa luontaisesti rannoilla viihtyviä harvinaisia itäisiä lajeja, kuten siperianvehnä ja tataarikohokki.
Albertanvehnän havaitsi ensimmäisenä Oulun kasvimuseon tutkija Ari-Pekka Huhta. Hän tunnisti vuonna 1999 löytämänsä erikoisen kasvin lajivertailujen perusteella.
Kun voimasjuurinen kasvi kehittyi kukkivaksi noin kaksi vuotta sitten, puistossa alettiin puntaroida sen kohtaloa.
Aluksi kukkimaton
Metsähallituksen suojelubiologi Anne Jäkäläniemi otti tapauksen esille kasviekologien seminaarissa, jossa toiselta mantereelta kulkeutuneille tulokaskasveille ei suositeltu armoa annettavan. Löydä ja tapa -periaate on niihin ainoa oikea suhtautumistapa.
"Muualla tulokkaan kehittymistä on joskus jääty seuraamaan, minkä seurauksena se on päässyt leviämään nopeasti hallitsemattomaksi", Jäkäläniemi huomauttaa.
Kuusamossa albertanvehnä oli ilmeisesti ehtinyt perustaa kasvupaikalleen jo siemenpankin, minkä vuoksi esiintymän tuhoamisoperaation suorittaneen Metsähallituksen Kainuun-Pohjanmaan luontotietotiimin jäsenet eivät tyytyneet vain nyppimään kasveja maasta juurineen. Maat kaavittiin poltettaviksi kymmenen sentin syvyydeltä siementen eliminoimiseksi.
Ratsastusreitin vierellä
Jäkäläniemen mukaan albertanvehnä oli asettunut tienpenkkaan kasvuston arvioidun iän ja kasvullisen leviämisen perusteella kymmenisen vuotta sitten. Mistä ensimmäinen siemen paikalle lennähti, voidaan vain arvailla.
Aluksi arvioitiin, että se olisi tullut tienvarsien nurmettamisessa käytetyn tienpitäjän siemenseoksen mukana, mutta tässä tapauksessa otaksuma voidaan hylätä ajallisen yhteensopimattomuuden takia.
Nyt oletetaan, että laji olisi kotiutunut paikalle ohjelmapalveluyrityksen ratsastusretkeilijöiden matkassa. Hevosille tarkoitettu reitti kulkee tien reunassa, ja kasvupaikka on siitä vain metrin päässä.
"Koska yrityksen asiakkaina on myös ulkomaalaisia turisteja, siemenet ovat voineet päätyä maahan heidän varusteistaan", Jäkäläniemi pohtii.
Yritykselle myönnetty ratsastusreitti kulkee kansallispuiston alueella kahdeksan kilometrin matkalla. Ohjelmapalvelua on voitu harjoittaa vuodesta 1986 lähtien.
Ruokintapaikat puiston ulkopuolelle
Ratsastusreittiä on lyhennetty alkuperäisestä, ja lähinnä kotoisten tulokaslajien pelossa hevosten ruokintapaikatkin on päätetty siirtää puiston ulkopuolelle.
Puistonjohtaja Matti Hovin mukaan tässä vaiheessa hevosretkeilyä ei olla kuitenkaan rajoittamassa, koska sen osuudesta albertanvehnän leviämiseen ei voida olla varmoja. "Siemenethän ovat voineet kulkeutua paikalle myös ulkomaalaisten turistien autojen matkassa."
Puiston alueella kulkevan ratsastusreitin varsi tullaan varmuuden vuoksi kuitenkin tutkimaan mahdollisten lisäesiintymien löytämiseksi.
Muovisäkeissä poltettavaksi rahdatun esiintymän tuho ei ole totaalinen. Eksoottisen kasvilajin muutamia yksilöitä otettiin talteen toimitettaviksi Suomen kasvimuseoiden kokoelmiin.
Albertanvehnää tavattiin Euroopassa ensimmäisen kerran Ruotsin Västerbottenissa vuonna 1986. Siellä laji ei kuitenkaan esiinny luonnonsuojelualueilla. Joitakin erillisesiintymiä tiedetään myös muualta Euroopasta.