Lasi-installaatioita Tampereen Vapriikissa 13.10. saakka.
Pulska kiharapäinen olento, jolla on merirosvon silmälappu, esiintyy isoissa valokuvissa kahdessa pimeässä näyttelykerroksessa ja kerrosten välillä.
Hän on Chihuly, Amerikan Sarpaneva ja Wirkkala ja Venini, lasitaiteilija, jonka installaatiot ovat pääosassa ja maalausluonnokset sivuroolissa.
Näyttelyarkkitehtuuriin kuuluu myös valistuspuoli. Se tarkoittaa suuria valokuvia ja opastavia tekstejä näiden teosten synnystä, jopa valokuvasarjoja.
Kuvasarjat kuljettavat niihin perehtyvää kävijää portaikossa, kun tämä siirtyy hämärästä toisesta kerroksesta pimennettyyn pohjakerrokseen, jossa merkilliset sadunomaiset esineet lekottelevat ja paistattelevat kohdevalaisimien hemmottelemina.
Seaforms, Meren muotoja vuodelta 2001, lumoaa sellaisenkin varautuneen katsojan, joka joidenkin koreiden ja epämääräisen muotoisten jättiläismäisten lasiesineiden kohdalla uskaltaa miettiä, että näitä pidettäisiin ilman muuta kitschinä, elleivät ne olisi suuren Dale Chihulyn käsialaa.
Seaforms on ryhmä uskomattoman hienostuneita esineitä, joita ei ole.
Unenomaiset, ohuet, omituisenmuotoiset filigraaniesineet on pinottu sisätysten ja rinnatusten. Tekniikka jolla juuri nämä vapaamuotoiset esineet on tehty, edustaa selvästikin mitä perinteisintä ja osaavinta lasin raidoitusta. Niukka värivalikoimakin on hienostunut: kirkkaan lasin lisäksi vain valkeaa ja simpukanhelmiäiseltä hohtavaa punaista.
Katsoja jopa riehaantuu kuvittelemaan, miltä nämä kymmenet oudot ja kauniit, kulhomaiset, pullomaiset, sauvamaiset esineet näyttäisivätkään valtavassa akvaariossa eikä kuivalla maalla.
Hieman yli kuusikymppinen amerikkalainen lasitaiteilija on työskennellyt legendaarisissa lasinpuhaltamoissa vanhalla mantereella, ja oppi-isät näkyvät. Venetsialaisen (tai muranolaisen) lasitaiteen uudistajan Paolo Veninin puhaltamo lienee näistä vaikuttavin.
Hänen perustamassaan puhaltamossa nuori Dale Chihuly opiskeli ikiaikaista huippuosaamista 1960-luvulla, kun muut ikätoverit riehuivat boikotoimassa vähän matkan päässä Muranon saaresta biennaaleja.
Kuitenkin monet vilkuilivat silloinkin toisella silmällään Markuksen torin laidassa olevaa Veninin ylellistä kauppaa, jonka ikkunassa oli jotakin yhtä rubiininpunaista kuin juuri nyt Vapriikin kellarikerroksen veneessä, joka on lastattu punahohtoisella kuormalla. Installaatio on Suomessa tänä vuonna syntynyt Boat/Vene.
Suomi onkin merkinnyt ammattimielessä Chihulylle muutakin kuin tamperelaista, tehtaasta näyttelytilaksi muuttunutta Vapriikia.
Vuonna 1995 Suomi oli hänelle kutakuinkin yhtä kuin Nuutajärven lasikylä, jossa hänen peräti 90-henkinen kansainvälinen työryhmänsä valmisti teoksia Venetsian ensimmäiseen lasibiennaaliin seuraavaksi kesäksi 1996. Jopa silloinen Hämeen lääni oli mukana rahoittamalla tätä kansainvälistä tapahtumaa.
Nuutajärvellä valmistui viime talvena myös nyt esillä olevan näyttelyveneen rubiininpunainen kuorma.
Jättiläismäiset lasiesineet eivät ole mitään käyttölasia vaan ne on tehty taideteoksiksi jo faaraoiden aikana tunnetusta materiaalista.
Esimerkiksi Suomessa syntynyt installaatio Osmankäämit muodostuu kivikosta kohoavista, jähmettyneistä liekeistä. Liekeiltä nämä osmankäämi-nimiset näyttävät ja voisivat olla minkä tahansa kaupungin suuren palon muistomerkki ehkäpä paremminkin kuin se, mitä sen sanotaan olevan.
Kuumien värien ja merellisten muotojen vastakohdaksi Dale Chihuly on tehnyt korkean toteemin: Vapriikin sisääntuloaulan lattialta kohoaa korkea lumikuningattaren valtakunnasta lainatulta näyttävä pylväs. Se on kylmänkirkas ja jäänsininen, täynnä teräviä särmiä. Se on tehokas vastakohta lähituntumaan sijoitetuille rentomuotoisille ja kuumia värejä uhkuville Macchia metsän esineille, jotka ovat syntyneet pitkällä aikavälillä: vuosien 1993 ja 2002 välillä.