Valtava "Viva il cinema!" juliste kertoi Cannesin festivaalipalatsin julkisivulla tälläkin kertaa, että elokuva oli kaupungissa parin viikon ajan keskeisellä sijalla.
Vaikka ranskalaiset järjestäjät tekivät parhaansa sunnuntaina päättyneiden elokuvajuhlien eteen, turvatoimet hankaloittivat osallistujien kulkua monella tavalla. Kun oli kiire teatterista toiseen, laukkujen aukominen ja metallipaljastin muistuttivat joka kerta, että maailmamme on muuttunut.
Hienosti pukeutuneet ranskalaiset poliisit festivaalipalatsin edessä olivat aikaisemmin vain poseeraamassa tähtien kanssa. Tänä vuonna näiden kulissipoliisien vahvuudeksi tilattiin raskaammin aseistautuneita lisäjoukkoja, joten Cannesin ennen niin huoleton, kepeä tunnelma oli pilalla.
Metallipaljastimien kautta Lumiere saliin päästetyn yleisön oli kuitenkin helpompi virittäytyä amerikkalaisen Gus Van Santin elokuvaan, joka pohjautuu neljän vuoden takaisen Columbinen koululaisten verilöylyyn.
Elokuvaksi
muuttunut verilöyly
Elephant seuraa dokumentin tapaan - välillä käsikameraa käyttäen - erään amerikkalaisen koulun elämää yhden koulupäivän aikana. Elokuva on kuvaus tavalliselta vaikuttavasta koulupäivästä, joka saakin yllättävän päätöksen.
Filmin alussa enkelikasvoisen pojan juopunut isä kolaroi autollaan, joten poika joutuu ottamaan ohjat käsiinsä.
Elokuva kysyy: onko tässä kolkossa, labyrinttimaisen käytävien koulussa tilaa aikuisille ja kasvattajille ollenkaan? Rehtori syyllistää poikaa, koska hän myöhästyi koulusta. Me tiedämme, että syyllinen on rattijuoppo isä. Jääkö nuori, joka viettää päivänsä koulun käytävillä, täysin yksin ongelmiensa kanssa.
Kamera seuraa uskollisesti tylsän koulun tavallisia oppilaita, joista jokaisen maailma on hieman erilainen. Silti, kaikki heistä voisivat olla minkä tahansa koulun oppilaita. Tälläkin löytyy kikattavia tyttöporukoita, rakastavaisia ja nörttejä. On kiusattuja ja kiusaajia.
Seuraavaksi kamera alkaa seurata Alexin ja Ericin touhuja. Alex on lahjakas poika ja selvästi kiusattu. Hän soittaa kotonaan Beethovenia, samalla kun hänen kaverinsa Eric pelaa väkivaltapelejä. Seinällä on viitteitä natsi-ihanteista. Sitten alkaa tapahtua. Pojat alkavat johdonmukaisesti toteuttaa Alexin suunnitelmaa: he tilaavat aseita netistä.
Pojat elävät maassa, jossa 16-vuotiaille toimitetaan aseet kotiovelle. Kukaan ei kysy mitään. Kaverukset, joiden suhde pohjautuu erikoiseen, myös homoseksuaaliseen kiintymykseen, kävelevät kouluun maastopuvussa, raskaasti aseistautuneina. Mottona: tärkeintä on pitää hauskaa.
On kaunis syyspäivä, koululaiset notkuvat käytävillä, kun ammuskelu yhtäkkiä alkaa . .
Elokuva ei anna yksiselitteistä vastausta siihen, mikä oli teon motiivina. Juuri tämä onkin teoksen vahvuus. Elokuva antaa vain ymmärtää, että kun häiriintynyt nuori jää yksin ongelmineen ja kaunoineen tässä välinpitämättömässä, sieluttomassa koululabyrintissa voi tilanne johtaa katastrofiin.