Digikamerat ja tietotekniikka ovat mullistaneet tavallisten ihmisten valokuvausharrastuksen.
Valokuvia ei säilötä enää pelkästään kotialbumeihin, vaan niitä tarjotaan entistä enemmän muidenkin nähtäväksi.
Esimerkiksi Kaleva.plussan lukijan kuviin tulee runsaat 6 000 lukijoiden ottamaa valokuvaa vuodessa. Se tekee keskimäärin noin 500 kuvaa kuukaudessa.
"Se on aika paljon, ihan oikeasti. Kun digikameroilla pystyy kuvaamaan varsin rajattomasti, ovat ihmiset alkaneet miettimään, että onko niille kuville jotain käyttöä. Kun esimerkiksi verkkolehdet tarjoavat mahdollisuuden saada kuvia julkaistua, on omien kuvien lähettäminen lisääntynyt", sanoo Tampereen yliopiston tiedotusopin laitoksen virkavapaalla oleva kuvajournalismin tutkija, dosentti Hannu Vanhanen.
Digitaalisuuden rinnalla toinen selittäjä ilmiölle on Vanhasen mielestä mediamaailman muutos. Nykyään ajatellaan, että lukija voi olla myös tekijä.
"Jotenkin ihmiset ovat tulleet osaksi mediaa ja kaikki haluavat olla mediassa mukana. Omien valokuvien lähettämisessä kynnys on niin matala, että siitä syystä se on niin paljon lisääntynyt."
Tekniikkaa lisää yhteisöllisyyttä
Vanhanen rinnastaa ilmiön kaupallisten radiokanavien synnyttämään julkisen keskustelun kulttuuriin.
"Radiossa on niin sanottuja ammattikeskustelijoita, jotka soittavat lähetykseen harva se päivä, koska he haluavat olla osana mediaa ja täyttävät sillä jotain tehtävää elämässään", Vanhanen sanoo.
Hannu Vanhanen näkee nykytekniikan kääntäneen ihmisten kiinnostuksen kuviin ja lisänneen kuvaamista. Digikameroiden myötä kuvien vedostaminen paperikuviksi on jäänyt historiaan ja internet on nopeuttanut kuvien lähettämistä eteenpäin.
"Nämä kaksi isoa asiaa ovat tulleet paljon helpommaksi tavalliselle ihmiselle. Ilmiön jatkuvuus riippuu siitä kuinka paljon ihmisten lähettämiä kuvia julkaistaan ja ketkä niitä julkaisevat. Jos esimerkiksi sanomalehti muuttuu enemmän verkkomediaksi, niin luulen, että kuvia tulee jatkossa vain entistä enemmän."
Kalevan toimituspäällikkö Juha Tolonen toteaa Kaleva.plussan Lukijan kuva -palvelun suuren suosion kertovan ihmisten halusta jakaa omia kuviaan ja kokemuksiaan muidenkin katsottavaksi.
Kysymys on ennen kaikkea yhteisöllisyydestä.
"Koska halua ja tarvetta tällaiseen on, haluamme olla se alusta ja tarjota ihmisille mahdollisuuden tuoda kuviaan julki meidän brändin alla, koska siellä ihmiset liikkuvat. Meillä on tarkoitus edelleen kehittää tätä yhteisöllisyyttä ja tuoda sitä lehteenkin", sanoo Tolonen ja uskoo, että seuraavaksi lukijat ryhtyvät tuomaan julki omia videoitaan.
Kuvat jakaantuvat neljään ryhmään
Amatöörikuvaajien julkaistavaksi tarjoamat valokuvat dosentti Hannu Vanhanen jakaa neljään ryhmään. Ensimmäinen on tavallisten ihmisten eli lehden lukijoiden ottamat heikkolaatuiset uutiskuvat.
"Kun on tapahtunut jotakin, esimerkiksi tulipalo tai liikenneonnettomuus, niin ihmiset tajuavat sen liittyvän uutiseen ja lähettävät heti kuvan. On ihan sama millainen se kuva on laadullisesti."
Toisen ryhmän muodostavat erikoisuudet, joista Vanhanen mainitsee tyyppiesimerkkinä ihmishahmoa muistuttavan porkkanan. Kolmanteen ryhmään kuuluu kaikki kaunis, kuten auringonlasku, värikkäästi kukkivat kesän kasvit tai ruskan värit. Kaleva.plussan lukijan kuvissakin seurataan juuri nyt kesän kypsymistä syksyksi.
"Ne ovat olevinaan täydellisiä valokuvia, vaikka ovat kauhean kliseisiä. Tavallinen kansalainen ajattelee jonkin kauniin näkymän olevan hyvä valokuva, eli sellaista postikorttimeininkiä."
Pienin ja kiinnostavin ryhmä kuvajournalismin tutkijan mielestä on puolivahingossa otetut todella hienot tilannekuvat mistä tahansa arkisesta elämäntilanteesta.
"Sellaisia näkee kauhean harvoin, mutta niitä saisi olla paljon enemmän. Myös ammattilehtikuvaajilta niitä odottaisi enemmän, mutta se onkin vaikein alue ja vaatii maailman seuraamista lähes jatkuvasti linssin läpi."