Se, joka on soittanut hätänumeroon avun saamiseksi itselleen tai lähimmäiselle, tietää, että aika hätäilmoituksesta ensihoitajien saapumiseen on pitkä. Suomessa kiireellisissäkin tehtävissä vasteajat vaihtelevat noin kymmenestä minuutista lähemmäs tuntiin.
Tilanne ei parane tulevaisuudessa, kun resurssit vähenevät, väestö vanhenee, ja kansalaisten yleinen resilienssi heikkenee.
Tavallinen kiireellinen hälytys, jolloin jokainen minuutti on tärkeä, on sydänpysähdys. Sydänpysähdyksestä ei voi selvitä ilman tehokasta ensiapua. Ensihoidon vasteaika on jopa taajamissa niin pitkä, että hyväkuntoinenkaan kansalainen ei aina jaksa ylläpitää tehokasta puhallus-paineluelvytystä ensihoidon saapumiseen asti.
Aika sydämen pysähtymisestä ammattilaisten saapumiseen kalustoineen on kuitenkin ratkaiseva potilaan myöhemmän toipumisen kannalta. Puhallus-paineluelvytys kuljettaa happea potilaan aivoihin, ja mahdollistaa eloonjäämisen ja myöhemmän toipumisen.
Jopa yli puolen tunnin sydänpysähdyksestä voi toipua niin, että potilaan aivotoiminta on normaali, mikäli oikeaoppista puhallus-paineluelvytystä on jatkettu sydänpysähdyksen ajan.
Kun hätänumeroon soittanut kansalainen odottaa ensihoitajien saapumista, hänen tietämättään lähellä saattaa olla henkilöitä, joilla olisi sekä valmius että halukkuus tulla apuun. Kyse voi olla maallikoista, jotka ovat saaneet ensiapukoulutusta, tai jopa pelastus- tai terveydenhuoltoalan ammattilaisista.
Näiden resurssien mobilisoimiseksi Euroopassa on jo joitakin vuosia ollut käytössä erilaisia älypuhelimeen asennettavia sovelluksia.
Tällaisella sovelluksella maallikko tai alan ammattilainen rekisteröityy tietokantaan, johon hälytyskeskuksella on pääsy. Hätäsoiton aikana hälytyskeskus näkee, missä lähimmät sovelluksen asentaneet auttajat ovat, ja mikäli yhdessä soittajan kanssa niin päättää, hälyttää yhden tai useamman auttajan.
Sovellus niin sanotusti ulvoo, mikäli asetukset on tehty oikein, oli puhelin missä tilassa hyvänsä, kunhan se vain on yhteydessä Internetiin. Auttaja saa osoitteen ja lyhyen viestin, ja voi joko ilmoittaa olevansa kykenemätön lähtemään, tai lähtevänsä heti paikalle.
Esimerkiksi jopa tiheään asutussa Berliinissä, missä kuka tahansa voi rekisteröityä sovellukseen, hälytyskeskus käyttää sitä useita kymmeniä kertoja päivässä, vaikka ensihoitajien vasteaika on lyhyt. Naapuriosavaltiossa Brandenburgissa, missä auttajan on ennen rekisteröitymistä osoitettava olevansa vähintään esimerkiksi alalla toimivan järjestön vapaaehtoinen, hälytyksiä laukaistaan sielläkin useita tuhansia vuodessa.
Suomen oloissa vastaavalla sovelluksella olisi vielä enemmän merkitystä kuin tiheämpään asutussa Keski-Euroopassa. Koska järjestelmän tehokkuus riippuu siitä, että kansalaiset tuntevat sen ja käyttävät sitä, olisi sen lanseeraaminen mahdollisimman pian ajanmukaista, jotta hyvä kattavuus saavutettaisiin lähivuosina.
Jokainen voi auttaa, ja se on tulevaisuudessa yhä tärkeämpää.
Matti Jämsä
Saksa, Berliini