Ranskassa asuva tshekkiläinen kirjailija Milan Kundera, 75, kantaa syvää huolta Euroopan tulevaisuudesta. Kunderan mielestä Euroopan henkinen perintö ja identiteetti on uhattuna.
Siksi vanha manner tarvitsee juuri nyt ennemmin puolustajia kuin arvostelijoita. Kunderan ajatusten mukaan ei ole aika pohtia, pyrkiikö Eurooppa ylivaltaan jälkikolonialistisin keinoin.
Huolta on kannettava siitä, ettei eurooppalainen kulttuuri joudu väistymään kotinurkillaan.
Professori Liisa Saariluoma huomauttaa tutkimuksessaan Milan Kundera - viimeinen modernisti (Faros), että Kunderalle Eurooppa alkoi nykyisessä muodossaan uskonpuhdistusten ja renessanssin aikana 1600-luvulla.
Tuolloin hmisestä tuli mittakaavaltaan suuri, jumala jäi toiseksi. Eurooppalainen alkoi kyseenalaistaa vanhoja totuuksia. Kaikki olikin äkkiä suhteellista. Saariluoma toteaa näiden tapahtumien merkinneen Kunderalle älyllisen seikkailun alkua, henkistä kotia.
"Eurooppalaisuuden henki on Kunderalle ytimeltään samaa kuin romaanin henki, joka on etsimisen, seikkailemisen, kysymisen ja kyseenalaistamisen, totuuksien suhteellisuuden ja skeptisminkin henkeä", Saariluoma huomauttaa.
Romaanin
Eurooppa
Kundera näyttää erittäin sitoutuneelta Euroopan kulttuuriin. Saariluoman mukaan hänen julkinen identiteetti on pystytetty eurooppalaisuuteen. Hänen tienviittansa osoittaa jonnekin syvälle Flanderiin, Marcel Proustiin.
Eurooppa ei nojaa lyriikkaa, vaan skeptiseen, kokemuksen rintaäänellä rakennettuun proosaan. EU on romaanin linnake. Romaania voi pitää alkujaan eurooppalaisena taidemuotona. Espanjalainen Cervantes kirjoitti ensimmäisen nykyaikaisen romaanin Don Quijoten 400 vuotta sitten.
Kunderalle romaani merkitsee sanan taiteen ja eurooppalaisuuden peruskiveä.
Pelottava
lyyrisyys
Tshekkoslovakiassa Kundera oli aluksi kommunisti ja sai suurta mainetta lyyrikkona. Sen vaiheen hän on halunnut kokonaan häivyttää.
Lyyrisyys on Kunderan näkemyksen mukaan elämänasenne, joka sopii epäkypsille ja kokemattomille. Sosialismiin uskoneet olivat Kunderasta lyyrisiä pilvilinnojen kokoajia, jotka tunteen palossaan tukeutuivat totalitarismiin.
"Lyriikka on hänelle itsensä paljastamista, todellisten tai kuviteltujen ja paisuteltujen tunteiden valtaan antautumista, tunteen nostamista ylimmäksi arvoksi ja todellisuuden esittämistä tunteen kannalta", Saariluoma kirjoittaa.
1960-luvulla alkanut sosialismin niin kutsuttu uudistaminen teki Kunderasta skeptisen. Skeptismi on Kunderan mukaan lyyrisen vastakohta ja eurooppalaisuuden ydin.
Euroopan ja
idän vastakkaisuus
Entä mikä on Euroopan vastakohta Kunderan mielestä? Onko se Irakiin hyökännyt Amerikka vai köyhyyttään siirtolaisuutena purkava kolmas maailma?
Kunderalle kulttuurien välinen vastakkaisuus on kasvamassa Euroopan ja idän välille. Euroopan vastakohta itä ei koskaan kokenut älyllistä seikkailua, ihmisen irtautumista annetuista totuuksista. Siellä tunne on yhä järjen edellä. Lyyrisyys ja totalitarismin kaipuu vallitsevat.
Bysanttinen
uhka idästä
Eurooppaa uhkaa bysanttinen itä. Sitä edusti julman byrokratiansa tolkuttomuuteen tukehtunut Neuvostoliitto, joka on muuttunut Venäjäksi.
Viime kuukausien tapahtumat alleviivaavat Kunderan käsityksiä. Suomalais-ugrilaiset marit ovat monen muun kulttuurisen vähemmistön tavoin ahtaalla. He elävät jopa väkivallan uhan alla.